*

Ajatuksia elämän aavalta ulapalta

Kellastuvat lehdet...

Kellarissa. Pengon vanhoja lehtiä ja leikkeitä. Tunkkaista. Aika kultaa muistot, kellastaa lehdet. Ajan kultaako, kun vanhat Hesarit ja jutut tuntuvat nykyisiä paremmilta - ainakin erilaisilta, kuten Lauantai-sivut. Pidän mustavalkokuvista, broadsheet-formaatti antoi tilaa taitolle. Onko nykyjournalismi liian sliipattua? "Akateemista"? Puuttuuko elämä ja särmä?

Paperi rapisee...Sakari Räsäsen elämän makuisia juttuja, Esa Keron kansanomaisia, absurdejakin tarinoita. Juha ”Kadunmies” Tanttu kirjoitti tiukkaa tekstiä tyylillä,  typografia oli hänelle tärkeä ja anfangit... Tuo ja muuta opittiin hänen Asiaproosa-kurssillaan Orivedellä. Jurosti sympaattinen mies - nyt jo poissa.

Ihailin Mykäntodistajan eli toimittaja Sakari Määttäsen seikkailuja Manhattanilla. Seikkailua ja sekoilua. Panu Rajala piipahtaa kirjassaan Enkeli tulessa noissa juhlissa. Taisin tehdä ensimatkan New Yorkiin Mykäntodistajan hengessä - seikkaillen.

Oli syykin kellariin - tulin etsimään tiettyä juttua. Pohjoiskarjalainen kirjailijaystävä muistutti Kajaanin runoviikoilla 2015 perustetusta Matti Pulkkisen (1934- 2011) kannatusseurasta. Nurmeslainen Pulkkinen oli tinkimätön periaatteen mies, Ja pesäpuu itki (1979) hänen kirjaesikoisensa.

”Siinä on oltava tappajan meininki”, sanoi Pulkkinen kirjailijamatineassa, tarkoitti rutistusta, kun tekstiä puristetaan painokuntoon, heitetään pois hyvääkin jos ei tue kokonaisuutta. "Aikaa ei kannata tuhlata huonojen kirjojen lukemiseen", hän lisäsi. Pulkkisen pääteos Romaanihenkilön kuolema (1985) oli sensaatio, sitä arvostettiin ja arvosteltiin. ”Antiromaani” jäi unohduksiin.

Löytyihän se, Pulkkisen elokuussa 1988 Hesarissa julkaistu juttu Kun lännen lehdistö meni PLO:n ansaan. Se oli merkittävä jo siksi, että Hesari julkaisi itseään arvostelleen ja vihamielisestä asenteesta Israelia kohtaan ryöpyttäneen jutun. Myös Romaanihenkilön kuolema käsitteli vielä 1980-luvulla - ja edelleen - arkoja aiheita; Neuvostoliittoa/Venäjää - ja kehitysapua.

Euroopassa elettiin kylmän sodan, ja Suomessa - edellisen vuosikymmenen perua - musta-valkoista hyvät vastaan pahat - aikaa; Israel oli "paha" ja Palestiina "hyvä". Pulkkinen ei kuvia kumartanut, kirjoitti vastavirtaan. Sitten iski aivoinfarkti ja vielä yksi romaani Ehdotus rakkausromaaniksi (1992).

Jos 80-luvulla Suomi oli yhden ”kuplan” maa, miten on nyt. Myöhään kaupungistunut, kansainvälistyvä Suomi kärsii maahanmuuttotraumasta. Matti Pulkkinen sai vuonna 1988 huutia Israelia puoltavasta artikkelistaan. Pirkko Saisio synnytti keväällä 2017 somekohun toteamalla, että maahanmuuttoa käsittelevässä keskustelussa saattaisi olla astian makua. Ei noin saa... Ajat ja aiheet muuttuvat, otsikot säilyvät. ("Pirkko Saisio meni populistien ansaan", otsikoi HS Göteborgissa asuvan aktivisti Riikka Yrttiahon mielipidekirjoituksen, HS / Mielipide / 15.05.2017.)

En jaa täysin Pulkkisen näkemyksiä Israel-Palestiina kriisistä, mutta rohkea mies hän oli. Olen käynyt Israelissa ja masentavilla palestiinalaisleireillä. En tässä ota kantaa Israeliin tai PLO:n, enkä maiden kärjistyneeseen tilanteeseen. Lähi-idän konfliktien kuvioita on vaikea ymmärtää ja vaikeampi ratkaista. Miten ja mistä Pulkkinen kirjoittaisi nyt?

Taittelen lehdet ja nousen kellarista - on kellastuneita lehtiä jo...

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (8 kommenttia)

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Kiitos, oli mukava lukea tätä blogia. Itse suorastaan rakastan vanhojen Suomen Kuvalehtien lukemista ja ostan aina kaikki vanhat pois kuleksimasta, jos niitä on tarjolla. Tosin tämä innostus on suhteellisen nuorta, joten taidan olla tullut vanhaksi. Tiedä häntä? Historia ja vanhat muistelut eri kanteilta katsottuna alkaa yhä enemmän kiinnostaa ja vetää puoleensa. Tosin minun "vanhani" ovat todella vanhempia kuin sinun, mitta olet tietysti myöskin vielä niihin liian nuori mies...

Käyttäjän jussiosmola kuva
Matti Jussi Korhonen

Suku - tai sukupolvivika tämä säilyttäminen. Ehkä tarvitsen tuota vielä, joskus, laitanpa talteen.

Vanhat lehdet ja artikkelit ovat muuten osoittautuneet mielenkiintoisiksi, sitten joskus - aikojen kuluttua. Ei vain tietty juttu, vaan koko lehti; tekstit, kuvat, taitto, mainokset ja hinnat niissä (markat vaihtuneet euroiksi), aikakautensa toimittajat ja tyylit, Kotiliesi-lehdissä Waltarin simppelit riimit Kiekuun ja Kaikuun, jne. Ja tietenkin se vanhan paperin tuntu, tuoksu...
Kuka muistaa City-kaupunkilehden, tuon newyorkilaisen Village Voicen mainion kopion. Se oli alkuaikoina elävä lehti - laajoja juttuja, hyviä mv-kuvia. Vahingossa olin jemmannut jonkun numeron - suomalaisen lehdistön historiaa.

Ehkä sittenkään en tehnyt väärin lehtiä jemmatessani.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Minulle tuli kotiin Hesari niin kauan, kunnes se muuttui tabloidiksi - Ilta-Sanoma-tyyppisen julkaisun ostan mieluimmin irtonumerona, jos ostan.

Kommenttina Kaijan ylempänä olevaan pukkaukseen voin sanoa, että nimenomaan Suomen Kuvalehden vanhat numerot ovat mielenkiintoisia, koska niistä välittyy ajankuva niin politiikan kuin ihmisten arjenkin kannalta hyvin tarkasti. Ennen kaikkea mainokset 20-30 -luvuilta ovat paljon puhuvia heijastaen silloista elämää usein viestittäen tiettyjen perusasioiden muuttumattomuudesta yllättävällä tavalla.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Juha: "Ennen kaikkea mainokset 20-30 -luvuilta ovat paljon puhuvia heijastaen silloista elämää usein viestittäen tiettyjen perusasioiden muuttumattomuudesta yllättävällä tavalla."

Näin on ja vieläkin vanhempien Suomen Kuvalehtien mainosten puuttuminen lähes kokonaan on myös kiehtovaa. Eilen illalla löysin niitä aarteita vuodelta 1917 nuorempien lehtien välistä ja riemastuin ikihyväksi.

- Jopa tuoksu vanhoissa lehdissä ja kirjoissa on viehkoa, vaikka muu kotiväkeni ei niistä oikein innostu:) Olen minä homeisia vanhoja 1800-luvun kirjojakin yrittänyt tärpätillä kevyesti pyyhkiä ja se kyllä auttaa - tuoksuu sen jälkeen vain tärpätti:)

Olenkin ajatellut, että minua viehättää nuo vanhat julkaisut enemmän nyt, kun tänä päivänä toistellaan niitä samoja juttuja liian pitkään ja monena päivänä... Monet vanhat jutut "maistuvat" tuoreelta tiedolta jopa enemmän, kuin monet jutut tänään:) Soten-pohdintoihin ja pyöritykseen olen jo täysin tympääntynyt. Odotan nyt vain valmista. Hallituskin pyörtää omia vanhoja aikomuksiaan liiankin kanssa, joten parasta lukea vanhaa, niin näkee mikä oikeasti toteutui...heh.

Suomen Kuvalehden takasivulla oli vain muutamia mainoksia vuonna 1917-lehdessä. Otavan kirjamainos, KOP:n ja yksi kahvimainos, minkä nimistä en ole koskaan ennen missään nähnyt. Ei liene yllättävää, koska ei osannut äitinikään silloin vielä lukea:)

"Juokaa "Bamusa" ja "Talouskahvi" terveyskahvia.
Ravitsevia! Hyvänmakuisia!
Saatavana siirtomaatavarakaupoissa.
Päävarasto: J.A. Weijola. Helsinki.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka
Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Suomen Kuvalehden toimituksellinen sisältö keväällä 1918 oli pelkkää vapaussotaa. Mutta: ne mainokset!

27.4.

"Se on huomattu, että paraat soittokoneet saadaan suurimmasta valikoimasta. Kääntykää siis A.-B. R.E. Westerlund O.-Y:n puoleen, Helsinki, Pohj. Esplanaadink. 37."

18.5.

"Tupakkatehdas FENNIA Helsingissä suosittelee hyviksi tunnettuja teoksiaan.
HUOM.! Kultamitali Parisin ja Brysselin näyttelyissä v. 1907. Trustivapaita."

8.6.

"Juuri ilmestynyt
Theodolinda Hahnsson: Huutolaiset.
Romaani. Uusittu painos. 6:50, sid. 10:-.
Tekijätär täytti viime helmik. 1 p:nä 80 vuotta.
Kustannusosakeyhtiö OTAVA."

Ihailen ilmoittajien tunnollista ja todella runsasta välimerkkien käyttöä! (Jostain syystä kirjailija Hahnssonin syntymäpäivän ykkösen perästä piste kuitenkin puuttuu.)

Käyttäjän jussiosmola kuva
Matti Jussi Korhonen

Juha, olit pukannut kommentin kun täydensin omaani. Juuri noin on, mainokset todella kertovat paljon ajasta.

Kaveri joskus on postannut eräitä vanhoja mainoksia (saattaisi löytyä ajan kanssa), joissa on varsinaisia vilpittömiä kömmähdyksiä mm. kaksimielisyyden suunataan, rasismista tai tasa-arvosta puhumattakaan.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Vielköhän 70-luvun Halvan lakritsan TV-mainos menisi läpi sen herättämien assosiaatioiden vuoksi?

https://www.youtube.com/watch?v=numbCLeS14o

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset