Ajatuksia elämän aavalta ulapalta

Gilberto Gil Finladia-talolla - kansa kaipaa karnevaalia

 

Gilberto Gil orkestereineen toi Brasilian musiikillisen auringonpaisteen hetkeksi keskelle Suomen kaamosta, täyttäen afro-latino-rytmeillä Finlandia-talon torstai-iltana 02.11.2017.

Gilberto Gil (s. -42), brasilialainen laulaja, kitaristi, sanoittaja, maan entinen kulttuuriministeri (2002-2008) aloitti uransa bossanovan lähettiläänä, koukkasi yhteiskunnallisesti tiedostavan musiikin kautta takasin afrikkalaista ja pohjoisamerikkalaista musiikkia yhdistelevän brasilialaisen musiikin juurille. Mies on hyvässä vedossa. Kuuntelin Gilin ja lyömäsoitinvetoisen Cortejo Afro bändin Preludo - showta Finlandia-talolla. Annoin ajatusten kulkea, sehän on musiikin yksi tehtävä - viedä ajatusmatkalle...

Muistin ensimmäisen matkani New Yorkiin. Siellä ymmärsin mitä on tehokkuus - katsokaapa Nykissä käydessänne kauanko kestää aamiaisen tulo tilauksesta tiskille aamiaisbaarissa Manhattanilla. Ei kauaa, sillä siellä tehokkuus on viety huippuunsa. Ollakseen tehokas ihminen tarvitsee rentoutumista ja sitä oppii Brasiliassa. Kokeilkaa aluksi Rio de Janeiroa (samba) ja sitten Bahian Salvadoria (forro). Elo tuntuu heti, noh, jotenkin kevyemmältä.

Gilberto Gilin esityksen aikana mietin Suomessa asuvaa brasilialaista ystävääni, jonka oli alkuaikoina pakko paeta Suomen marraskuuta. Itse tulin kerran Brasiliasta joulukuun alussa. Lähdin helteisestä Riosta, Lontoossa oli nollakeli ja Helsingissä karvan kylmempää. Sankka sumu leijui kostean Helsingin yllä, muistan; viikkoon en nähnyt aurinkoa. Sanokaa mitä sanotte; kyllä se vaikuttaa, valo ja sen puute - toisiin enemmän, toisiin vähemmän.

Brasilialaiset ovat huolettomia ja samalla niin tutun kaihoisia, kaipaus, saudade,  elää heillä sielussa, sydämessä tai jossain. Surumielisellä ja kauniilla saudade-sanalla on erilainen "arvovaraus" kuin slaavilaisella melankolialla - kaivata voi vaikka iloinen samba soi.

Brasiliassa lapset tanssivat heti kun kävelevät, samba saa askelen keinumaan. Musiikilla ja karnevaalilla on merkitystä jopa yhteiskuntarauhalle, sillä Brasilia ei ole kaikille helppo maa elää. Turha surra turhaa. Elämä on lahja ja siitä on nautittava niin kauan kuin on elämää, sanovat brassit samban rytmeissä keinahdelle.

Preludo oli mahtipontinen, oopperallisilla aineksilla kuorrutettu esitys. Välillä tosin kuulimme miestä ja kitaraa, onhan Gil pitkän linjan taitava kitaristi. Lopuksi Gil ja orkesteri soittivat yhden, toisen, kolmannen ja neljännen encoren. Paikalla oli runsaasti Suomessa asuvia brasseja. Poikkeuksellisen pitkään jatkuneista, vaativista taputuksista huolimatta Gilberto ei palannut esittämään viidettä encorea. Mutta viesti oli selvä; me suomalaiset taidamme tykätä sambasta ja kaivata karnevaalia kaamoksen keskelle.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset