Ajatuksia elämän aavalta ulapalta

Älä yritä

Sattumalta kirjaston pikalainahyllyssä silmiini osui keltakantinen kirja, jolla oli puoleensa vetävä nimi: ”Kuinka olla piittaamatta paskaakaan – nurinkurinen opas hyvään elämään”. Kirjan on kirjoittanut Mark Manson, kustantanut Atena 2018, suomennos Aura Nurmi). Nappasin 216 -sivuisen kirjan kainalooni.

Intoa ei laimentanut se - päinvastoin, että heti alussa esimerkkihenkilöksi nostettiin kalifornialainen renttukirjailija Charles Bukowski. Olinhan ahminut Bukowskin altter egon, Henry Chinaskin seikkailuista kertovien kirjojen ”filosofiaa” kun sen aika oli eli 1980-luvun lopulla – tosin minulta puuttui voima ja rohkeus sisäistää kyseinen "filosofia" ja lyödä lihallinen elämäni läskiksi. Miksi rähmäisesti elänyt Bukowski nostettiin elämänohjekirjan etusivulle? Koska kirja katsoo elämää hiukan sivuviistosti kuten Bukowski eli; piittaamatta paskaakaan siitä mitä muut ihmiset hänestä ja elämäntyylistään ajattelivat.

Nimestään huolimatta Mark Mansonin kirja ei ole huono ja sen vahvuudeksi nousee juuri tuo nurinkurisuus, jonka avulla yritetään helpottaa ihmisten elämää; sano ei, älä yritä (turhaa), uskalla epäonnistua, valitse taistelusi, sinä et ole erityistapaus… jne – aivan vakavasti otettavaa pohdintaa elämän kulun monimuotoisuudesta.

En voi tässä tyhjentää ”koko pankkia”, mutta Kuinka olla piittaamatta paskaakaan -kirja on kiinni ajassa monella tappaa – ja myy kuulemma hyvin. Jos oikein muistan, kouluttaja ja terapeutti Tommy Hellsten lanseerasi jo kauan sitten ajatuksen ”saat sen mistä luovut”, eli kun lakkaat pakkomielteisesti tavoittelemasta jotain sinussa vapautuu voimia ja saat tavoittelemasi helpommin. Mark Manson tarjoilee samaa viisautta: Jos vain haaveilee rikkaudesta, hukkaa hyvän tovin antoisaa elämää. Onnellisuuden jatkuva tavoitteleminen tekee onnettomaksi, koska elämä ei ole pelkkää onnellisuutta. On vain pyrittävä omaan päämäärään piittaamatta siitä mitä muut ajattelevat. 

Mansonin kirja kiinnittyy tiukasti aikaamme ja sen henkeen monella tasolla. Kirja korostaa individualismia, kuten nyt kuuluu tehdä, ja virheiden kautta oppiminen sallitaan jopa yritysten johtajille. Kirjan filosofia lähentyy myös buddhalaisuutta jossa siinäkin kehotetaan: ”Turha kantaa huolta asioista, joihin et voi vaikuttaa.” Mansonin kirjan viisaus piilee siinä, että se on kirjoitettu rennosti ja tarkkailee vakavia ja joskus jo tuttuja asioita uudesta kulmasta, viistosta pää kallellaan katsellen.

Kirjassa on lainauksia Charles Bukowskin viimeiseksi jääneestä pienestä kirjasta Lounaalla, jonka alkuperäinen nimi on lyhyt ja iskevä - The captain is out to lunch and sailors have taken over the ship. Bukowski-lainat eivät ole kirjassa sattumalta. Lounaalla on Bukowskin parhaita ja kertoo sen miksi hän nousi lopulta maineeseen: Räkäisestä elämästään huolimatta hän oli oma itsensä, toteutti unelmaansa ja kirjoitti vaikka juttuja ei aluksi noteerattu. Ennen muuta hän eli kuten halusi. ”Renttu-Kalle” Bukowski nimittäin loppupeleissä otti elämän vakavammin kuin moni viikottain oopperassa vieraileva nätisti elävä keskitienkulkija.

P.S. Asiasta kolmanteen: Bukowskin paikan ”renttukirjailijana” on nykyisin ottanut kuubalainen Pedro Juan Gutièrez ja tekee sen tyylikkäästi. Tutustumisen voi aloittaa kirjalla Likainen Havanna-trilogia, jossa lihallisten nautintojen suorasukaista kuvaamista ryydittävät rommi ja klassinen musiikki. Bukowskin lailla Gutières noudattaa Mark Mansonin oppeja; elä muiden puheista piittaamatta ketään loukkaamatta. Silti elämä ei ole pelkkä rämistelyä vaan taustamusiikkina soi surumieliset soinnut, elämäntuska ja -intohimo, kuten meillä ihmisillä on tapana. Murheiden ja ongelmien ratkaisutavat vain tuppaavat olemaan erilaisia kulttuurista riippuen.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän jussikeskinen kuva
Jussi Keskinen

Nämä pradoksithan ovat lähes suoraan Jeesukselta Kristukselta, joista varmaan Tommykin on ne poiminut ja sorvannut sopiviksi.

Muistat varmaan myös Carlos Castaneidan ja hänen kirjansa mm. Matka Ixlantiin jne. Ja sitten on tietysti Sheldon B. Kopp: Jos kohtaat matkallasi Buddhan, tapa hänet! Psykoterapeuttinen pyhiinvaellus.

Hienon lukuvinkin annoit, kiitos. Todennäköisesti, jos huomenna herään, lähden fillaroimaan kirjastoon.

Tamminiemen UKK museossa opas kertoi, että UKK oli ahkerasti lukenut
ja alleviivannut Don Quijotea ja ilmeisesti lainannut kirjasta sopivasti

Vanhoista myyteistä ja tarinoista löytyy vastauksia moniin tämänkin päivän ihmistä askarruttaviin kysymyksiin. Tarinoiden ja mm. kritisnuskon pohjalta

Erik Ewalds: `Syyllisyys tuntuu sen näkökulmasta toimivan vain neuroosien aktivoijana. Ewalds tähdentää, kuinka ilman syyllisyyden tuntemista emme olisi ihmisiä sanan syvässä mielessä. Ihmisenä olemisen todellisuus, varsinainen identiteettimme, ilmenee kyvyssämme syyllisyyteen. Sielunhoidollinen tervehtyminen alkaa Ewaldsin mukaan monessa tapauksessa vasta, kun oma vastuullisuus tunnustetaan.` Hänen ajattelunsa lähtökohta voi tuntua äkkiseltään hieman vanhanaikaiselta, ja lopetankin tämän perusmottoon; kaikki on oikein, mikä toimii pyrkiessämme kohti positiiviasta tavoitetta. Ja jokainen toimii omimmalla tavallaan jne ...

... ja, jos jokin ei toimi, toimtaan toisella tavalla.

Käyttäjän jussiosmola kuva
Matti Jussi Korhonen

Kiitos Jussi ajatuksista. Kiva huomata, että tällaiselle hiukan marginaalille aiheelle löytyi lukija.
Castanedaa luin silloin kun se oli "vaiheessa". Mielenkiintoista jotenkin se, että niin Castaneda kuin tämä brasilialainen Paulo Coelho eivät enää... aika aikaa kutakin.
Mielenkiintoinen on tuo tieto, että UKK luki Don Quijotea ja lainaili sieltä ajatuksia käyttöönsä.
Kyllä tämä Mansonin kirja on aivan vakavasti otettava ja erilainen tässä genressä ja lukijoitakin näille aina on. Toivottavasti et pety.

Charles Bukowskin varmaan tiedät, ei siitä enempää. Minua hänen, kuten myös Gutièrezin kirjoissa kiinnostaa se, että niissä, paikoin jopa pornahtavan tekstin taustalla on vakava ja syvällinen, ikäänkuin parempaa etsivä vire - ja kuitenkin he ovat valinneet oman tiensä. Lisäksi molemmilla on, kirjoitustyylistä huolimatta, laaja yleissivistys ja erilaisten kulttuurien taju, ainakin kyky vertailla.
Eikös tuo sovi laajemminkin "hyvään" ja kiinnostavaan taiteeseen, se että teoksesta löytyy erilaisia tasoja. Tosin jotkut torjuvat mielenkiintoisiakin asioita pelkästään ennakkoaseneteilla.

Hyvää pyörämatkaa kirjastolle.

Käyttäjän kosonenjuhapekka kuva
Juha-Pekka Kosonen

Kaikkia elämäntapa- tai remonttikirjoissa lukijalta unohtuu se, että eniten neuvoista hyötyy aina kirjoittaja/kirjailija. On helppoa jaella elämänviisauksia, kun royaltit kolisevat tasaiseen tahtiin tilille.

Useimmiten nämä "viisaudet" ovat vieläpä päivän-, tai itsestäänselvyyksiä.

Käyttäjän jussiosmola kuva
Matti Jussi Korhonen

#3: Totta kirjoitat J-P. Tuosta ei voi olla juurikaan erimieltä. Vaan mitäs pahaa siinä, jos raha kiertää ja joku saa / on saavinaan uusia näkökulmia jo kulmittuneeseen elämäänsä ja ajatteluunsa. Kaikenlainen urautuneen ajattelun mahdollinen ravistelu on aina terveellistä - tai ainakin olisi, kuten ehkä olet huomannut näilläkin palstoilla.

Tosi on, että jokaisella sukupolvella on omat muunnelmansa maailmalla kiertävistä elämänneuvoista, jotka on usein vain paketoitu uuteen paperiin. Eikös tuota samaa ilmene vitsien maailmassa, muunnelmien kierrätyksenä.

Kuten Jussi Keskinen kommentissaan taisi viita; usein elämän ohjeet juontavat esim. raamattuun ja ovat vain vanhan päivitystä.

Mainitsemassani kirjassa mielestäni oli kyllä mukavasti uusi ja nurinkurinen ote, mutta totta - vanhaahaan siellä on taustalla.

Käyttäjän jussiosmola kuva
Matti Jussi Korhonen

Jos joku sattuu vielä lukemaan niin laitanpa ajatuksen joka liittyy kommentiin nro 3: Juhan-Pekka kirjoittaa: "Useimmiten nämä "viisaudet" ovat vieläpä päivän-, tai itsestäänselvyyksiä."

Niinpä. Monet asiat ovat päivän- tai itsestään selvyyksiä, mutta unohtuvat usein helposti; siksi niitä on kerrattava. Tuli mieleen erään "työilmapiirikonsultin" taannoinen ajatus: "Työpaikkojen ongelma nro 1 on, että ihmiset unohtavat sen että ovat töissä."

Pitäisi olla päivänselvää, mutta niinpä vain selvyys unohtuu ja ihmiset alkavat käyttäytyä työpaikalla kuin kotonaan, unohtaen säännöt joilla työyhteisössä pelataan. Ja sitten tulevat konsultit paikalle aina uudelleen ja uudelleen, muistuttavat työntekijäitä tuostakin "itsestäänselvyydestä" - ja kirjottavat laskun.

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset