Ajatuksia elämän aavalta ulapalta

Karelian Pies – Karjalanpiirakoita

  • Aidot ja oikeat karjalanpiirakat tulossa uunista ulos odottaamaan voilla voitelua.
Kuva: J. Korhonen
    Aidot ja oikeat karjalanpiirakat tulossa uunista ulos odottaamaan voilla voitelua. Kuva: J. Korhonen
  • Aidot raaka-aineet, kätevät kädet ja piirakkapulikka ovat aidon karajalanpiirakan perusta.
Kuva: J. Korhonen
    Aidot raaka-aineet, kätevät kädet ja piirakkapulikka ovat aidon karajalanpiirakan perusta. Kuva: J. Korhonen

Ravintolavaunussa tarkkailin tarjolla olevia antimia. Munkki vai croissant särpimeksi kahville? Päädyin karjalanpiirakkaan (juna jatkoi justiinsa Joutsenosta Joensuuhun), jonka päällä oli kelpo kattaus munavoita. Mietin kuinka VR on petrannut palveluaan viime vuosina. Joku purnaa hinnoista. Suhteellista. Hampurilainen autoton ystäväpariskunta kävi kesällä, koukkasi Oulun kautta Rovaniemelle ja ihmettelivät junalla matkustamisen edullisuutta Suomessa. Kaikella on hintansa ja hyvään suuntaa on VR matkalla.

Jo ensipuraisu piirakasta kertoi sen, minkä olin pannut merkille aikaisemminkin; baareissa tarjolla olevat ylihinnoitellut karjalanpiirakat ovat irvikuva aidosta piirakasta ja sen mausta. Kuvitellaan, että kerros kevyesti kananmunalla maistettua voita piirakan päällä oikeuttaa hintapyyntöön, joka kahvilla lisättynä tekee liki buffetlounaan verran. Toinen juttu on, mitä baarinpitäjä tai ruokakauppaketjun piirakkavastaava tietää karjalanpiirakasta ja sen mausta yleensä.

Kaupoissa ja kahviloissa kutsutaan mauttomaan taikinakuoreen käärittyä mautonta riisipuuroa karjalanpiirakaksi. Tekijältä on unohtunut jo se perusasia, että aidon karjalanpiirakan kuoritaikinassa on oltava vähintään yli puolet ruista. Eikä valmistuspaikalla ei ole mitään tekemistä edes Suomen puoleisen Karjalan kanssa. Markettien hyllyissä tarjolla olevat ns. karjalanpiirakat voivat olla valmistettu Virossa, Latviassa tai Puolassa – olen löytänyt jopa Espanjassa tehtyjä ”karjalanpiirakoita” suomalaisen marketin vitriinistä. Sillä lailla runnellaan aidon karjalanpiirakkamme mainetta.

Mikä se oikea karjalanpiirakka on? Minulle se on karjalaisjuurisen äitini lauantaina käsin valmistama ja uunissa rapeakuoriseksi paistama, niin että puuro- tai perunatäyte sai pintaan kevyen rusketuksen. Sen jälkeen piiraat voideltiin voilla ja laitettiin vaarin käsin tekemässä puisessa, voipaperilla vuoratussa astiassa hellan perälle uuninkupeen lämpöön hautumaan. Herkällä kädellä ja sydämellä tehty ruoka maistuu ja reilun makulisän antavat aidot raaka-aineet. Reilu ripaus nostalgiaa, myönnän.

Myönnettävä on myös, että välimerellisen ja aasialaisen keittiön tuotteisiin ihastuneena - rohkenenko todeta?: Eihän karjalanpiirakka alun alkaen ole ollut mikään mausteinen makutykitys kielen hermonystyröille vaan pikemminkin perinteistä paikallista perusruokaa. Kuitenkin suomalaista, karjalaista, paikallista ruokaperinnettä parhaimmillaan, johon oikea valmistusprosessi ja puhtaat luomuainekset antavat oikean maun. Ja tuosta paikallisuudesta tuli mieleen: Miten voi olla mahdollista, että alkuperäisen piirakan mauttomia pakasteversioita saa kuljettaa ulkomailta Suomeen ja kutsua karajalanpiirakoiksi?

Olen ottanut tavaksi antaa palautetta – hyvää ja huonoa. Kerroin junan ravintolavaunun myyjähenkilöille mitä mieltä olin piirakan mausta – ”pahvia”. Toinen oli tasan samaa mieltä, toinen nappasi kännykän ja näpytteli ruudulle mitä erilaisimpia versioita karjalaisista piiraista. Hän kertoi, että ystävänsä Imatralla (koska täällä ei saa mainostaa, en tarkemmin..., mutta tuo nuori piirakkapaakari tunnetaan ja kysyjä ohjataan kyseiselle kioskille)…. niin, tarjoilija kertoi, että imatralainen piirakan valmistaja on saanut hyvää palautetta. Hän valmistaa ”maustettuja karjalanpiirakoita”, joiden täytteet vaihtelevat sisältäen kotimaisia yrttejä, pestoa, useita erilaatuja.

Kun tuo EU tökkii direktiivejään sekä lupiaan joka asiaan ja tuotteeseen, voisiko myös karjalanpiirakan vetäistä ulos uunista suoraan EU-pöydälle. Voisiko karjalanpiirakalle hankkia vaikka etnisen ruuan sertifikaatin? Ainakin jo nimi tuota edellyttäisi. Oli miten oli, karjalanpiirakka kaipaa myös päivitystä kuten siellä Imatralla. Vai voiko tuollaista paikallista ruokaa päivittää ajan makuhermoille sopiviksi? Onko se sopivaa?

Ainakin pitäisi lopettaa karjalanpiirakoiden tuominen hornantuutista. Varsovassa tehty on varsovan- ei karjalanpiirakka. Uskon, että oikeat karjalaisen piirakan ystävät eivät tuota sallisi, mutta eivät myöskään pistäisi pahakseen jos piirakka saisi uutta makua – kuten on jo saanutkin. Suosikkitäyteeni on peruna ja maistanut olen myös ohra - sekä kauratäytteisiä piirakoita – porkkanaa unohtamatta. Yksi parhaimmista on ollut pieni ja rapea kevyesti pekonilla maustettu lanttupiirakka.

Olipa karjalanpiirakan täyte mitä tahansa, puuroa tai muusia, tehtäköön se Suomessa ja mieluusti Karjalassa. Ulkomailla massatuotantona teollisesti rypytettyjen ja tänne tuotujen, pahvinpalalle maistuvien piirakoiden kutsuminen karjalaisiksi on lopetettava. Se on perinneruokamme ja asiakkaiden halveeraamista.

 

Epologi: Tämä oli vahingossa ja pyytämättä ”kesämatkatrilogiaksi” venyneen blogisarjan viimeinen osa.

”Karelian Pies” otsikossa on harkittu riimillinen viittaus edellisen blogini nimeen ”Karelian Skies”. Muuten karjalanpiirakalle suositellaan englanniksi muotoa Karelian pasty (rice pasties, potato pasties… täytteestä riippuen) – ”pie” viittaa makeaan piirakkaan (American Pie).

Ja tuosta tulikin viitteellisesti mieleen Don McLeanin 1971 levyttämä, suosittu Bye - bye American Pie-kappale ... Bye - bye ...

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (16 kommenttia)

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Onhan tuo vaimokultani joitain tuhansia karjalanpiirakoita pyöräyttänyt. Sen verran tiedän minäkin, että pastakoneella piiraan kuori ei synny; käsin pitää ja paltsikalla työstää. Kuoren reunat kun pitää olla ohuempia kuin keskus. Ruista ei kuoressa myöskään säästellä.
Meillä piiraat tehdään peruna-, porkkana-, lantu-, puolukkasurvos- tai joskus riisitäytteellä. Voitelu tehdään vesvoilla ja laitetaan liinan alle tekeytymään.
Munavoikin meillä tehdään omien kanojen munista.
Savolaiseen lörtsyyn en ole tykästynyt mutta Eestistä tuon saman tyyppisiä tseburekkejä, niitä saa Tallinnasta Nömmen torilta, samasta paikasta saa myöskin monenlaisia piiraita (umpipiiraita), ne paistetaan siinä paikan päällä pienessä leipomossa.

Käyttäjän jussiosmola kuva
Matti Jussi Korhonen

Pläjäytit, Kalle, aimoannoksen piirakkaperinnettä tänne "blogipöytään". Ruista pitää olla taikinassa - hyvä jos myös emäntäkullan käsivarsissa, että pulikka pyöriin ja tuottaa oikeanlaisen - kutenmainitsit - reunoilta ohuemman pohjan. Jos oikein muistan, yhden piirakanpohjan kaulimisessa pulikan täytyy pyöriä aikalailla - ei se sipaisemalla synny. Piirakkapulikan oikeanlainen pyörittäminen on oma taitonsa.

Näköjään olet mieltä, että täytteitä voi kehitellä ja päivittää - riisi onkin mielestäni mauttomin ja epäsuomalaisin. Unohtamatta raaka-aineiden kotoisuutta - munat kotikanalasta. Sillalaille se maku syntyy - tietää mitä suuhunsa laittaa.

Ai niin, lörtsyt, karjalaista ruokaa sekin. Ehkä sana "lörtsy" ei ole kaikkein kaupallisin - siinä on sama sävy kuin kuin sanoissa räimä, rähmä, retale, röyhtäisy ... tuo ör-yhdistelmä plöräyttää lörtsyn rinnuksille. Lörtsyt muuten rajautuvat aika tarkalleen Savonlinnan seudulle, ainakin Etelä-Karjalaan. Pohjoisempana lörtsyjä ei juuri ole. Vai?

Kiitos vinkista Tallinnan reissulle.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Joo, kyllähän meillä tehdään paljonkin ja pääsääntöisesti karjalaisia perinneruokia. Piiraiden lisäksi lanttu-, liha- ja kalakukkoja.
Kerran pari kokeilin kainuulaisen avokukon tekemistä piiraskuoreen muikusta (itse pyydetty), hyvää tuli ja jälkeenkin tehty. Kukkoja on tehty särjestä, ahvenesta, sekä kuhasta; piiraskuoreen, paljon läskiä mukaan ja hitaasti paistaen; mainiota ruokaa.
Karjalanpaistia teen lampaasta (tuttavan lammaskatraan karitsaa), naudasta + possusta naurissiivujen kera. Lanttuhaudukas on meillä myöskin suosittu ruoka.
Tänään tuli savustettua pari kiloa muikkuja kiinanruohosipulin ryydittämänä.
Sultsinat, sulhaspiiraat, vatruskat...jne, niitäkin meillä tehdään.
Perunasta en enää tähän vuodenaikaan välitä, sen korvaa tattari.
Aamuateriaani kuuluu ohrapuuro ja pakastemustikat; lähtee päivä hyvin alkuun.
Sieniä meillä syödään paljon; aina on kilokaupalla kuivattuja sieniä paperipusseissa varastossa.
Kunnon valkosipulia ei Suomesta saa, joten tuon sen etelä-naapurista, Peipsijärven venäjän punaista. Sitäkin saa vielä kuukauden verran Nömmen torilta. Sitten se loppuu ja tarjolla on vain espanjalaista ja kiinalaista "valkosipulia", itämisen estoaineet kuuluvat samaan hintaan.

Käyttäjän jussiosmola kuva
Matti Jussi Korhonen

#3: Sinulla, Kalle, tuntuu olevan tuo ruokahuoltopuoli hanskassa - ja kiinostusta asiaan. Ihan katteeks käyp kun kerrot; kukkoa särjestä, ahvenesta ja verenkierrätyskin taitaan olla suonissa tolallaan kun mainitsit läskin, jota kaikki muut lääkärit, paitsi Antti Heikkilä, kehottavat karttamaan. Uskon, että maistuu.
Ja ainakin kalasärpimet taidat nostaa itse järvestä - siis pitkälle luomu- ja lähiruokkaa.

Kirjoitit valkosipulista näin: "..... ja tarjolla on vain espanjalaista ja kiinalaista "valkosipulia", itämisen estoaineet kuuluvat samaan hintaan."
Kiinnitin huomion tuohon "itämisen estoaineet kuuluvat samaan hintaan". Niinpä, kaikenlaisia "estoaineita" on eineksissä. Mitähän ainetta on paahtoleivässä, joka ei viikoihin homehdu. Eikös oikean leivän pidäkin homehtua, jos se unohtuu syömättä.

Apropoo noista aineista. Tuolla maakunnissa kävin kirpputorilla. Myyjän kanssa juttu kiertyi jotain kautta astianpesuaineisiin. Nainen mainitsi ohi mennen, että patologit voivat kertoa onko vainajan kotona tiskikone vai ei. Liekö totta? Kertoi myös, että eräässä majatalossa siinä lähistöllä tiskaavat käsin tai käyttävät koneessa muita kuin näitä astiat hohtavaksi peseviä aineita.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Joo, tuosta muikkutäytteisestä vähän kainuulaisesta, unohdin tärkeän seikan. Kun kuori on tehty; muikut pyöritellään suolatussa ruisjauhossa ja sitten vasta kuorelle ja rypytellään. Tein muuten kerran sen sitenkin, että sirottelin muikkujen päälle pekonisuikaleita; a vot, hyvä tul.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Helsinkiläinen hotelli viime keväänä. Aamiaistarjoilu.

Olin poistumassa aulaan, kun tarjoilija vielä tervehti minua sädehtivästi hymyillen, taisipa kiittää käynnistäkin. Yhtäkkiä halusin vaihtaa hänen kanssaan muutaman sanan.

Keksin kysyä, mitä runsaslukuiset itäaasialaiset hotellivieraat pitävät karjalanpiirakasta aamupalan osana; tekeekö ruokaisa riisitäytteinen pikkuleivonnainen kauppansa esimerkiksi kiinalaisille?

Tarjoilija vastasi englanniksi: "Valitettavasti en osaa suomea, mutta ymmärsin sinun kysyneen jotain karjalanpiirakasta. Voisimmeko jatkaa englannilla?"

Kuinka kauniisti hän osasikin ääntää pitkän sanan terävine r-konsonantteineen ja kaksois-k:lla! (Ilmankos se tervehdyskin oli kuulostanut silkalta suomelta.) Siis "karjalanpiirakka", ei pasty eikä pastry. Voisiko meikäläinen perinneherkku joskus olla samassa asemassa kuin vaikkapa burger, pizza tai risotto, jotka eivät käännöksiä kaipaa?

Kysymykseeni aasialaisesta mieltymyksestä tarjoilija ei osannut vastata, mutta äidinkieliset englanninpuhujat kuulemma tykkäävät karjalanpiirakoista suuresti. Kiinnostavaa asiakasprofilointia!

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Oman kokemukseni mukaan kiinalaiset ja japanilaiset vieroksuvat karjalanpiirakoita. Riisin tarjoaminen tuossa muodossa tuntuu heistä liian oudolta.

Käyttäjän jussiosmola kuva
Matti Jussi Korhonen

#5: "Oman kokemukseni mukaan kiinalaiset ja japanilaiset vieroksuvat karjalanpiirakoita. Riisin tarjoaminen tuossa muodossa tuntuu heistä liian oudolta."
-------
Olen itsekin kuullut tuollaista, että vieroksuvat. Uskon myös, että niin kiinalaisten kuin japanilaisten joukossa on hyvin erilaisia ihmisiä. Jos on kiinnostunut etnisistä ruokaerikoisuuksista, niin mikä ettei.

Jos valittavana on muuta kuin riisitäytteisiä piirakoita, valitsen itsekin jonkun muun.

Karjalanpiirakoiden laadussa on liian suuria eroja. Olisikin tärkeää, että turisteille tarjottaisiin vain parasta laatua ja sitä eivät tosiaankaan ole baarien tai markettien vitriineissä lojuvat, ulkomailta tuodut ja sulatetut pakastepiirakat. Kyllä parhaat piirakat tekee karjalaisjuurinen ihminen Karjalan sydänmailla.

Muuten; näin S-Marketissa PielisPaakarin, ja jonkun toisen itäsuomalaisen piirakan valmistajan tuotteita à 53 centtiä kpl. Ehkä ne korvaavat vähitelle nuo ulkomailta tuodut, mauttomat piirakkatuhnut.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #9

"Uskon myös, että niin kiinalaisten kuin japanilaisten joukossa on hyvin erilaisia ihmisiä. Jos on kiinnostunut etnisistä ruokaerikoisuuksista, niin mikä ettei."

Varmasti niin suurissa populaatioissa löytyy kaikenlaisia ihmisiä tuossakin suhteessa. Mutta niitä on äärimmäisen vähän, sillä yleensä japanilaiset ja kiinalaiset haluavat ulkomaillakin ruokailla omanmaalaisissa ravintoloissaan, jos vain mahdollista.

Käyttäjän jussiosmola kuva
Matti Jussi Korhonen

#4: Tuomo, hyvä näkövinkkeli piirakka-asiaan.
Hiukan kuitenkin tuntuisi siltä, että karjalanpiirakka kyllä nimenä tunnettaan turistien keskuudessa, jotka ovat kiinnostuneita paikallisista erillaisista ruuista - ja käyvät vaikkapa Ilomantsissa - kuten eräs japanilainen kapellimestari,joka on moneen otteeseen asunut juuri sydäntalvella ilomantsilaisessa maatilamajoituksessa. Oli tullut etsimään "Sibeliuksen musiikin syvintä olemusta". Löysikö, sitä en tiedä, mutta uskon hänen maistaneen majoituksen emännän aitoja karjalanpiirakoita.

Mutta - siitä nimestä. Karjalapiirakka on kuitenkin aika pieni ja marginaalinen ruokaerikoisuus. En aivan vertaisi pizzaan tai risottoon - ja burgerit nyt jättäisin kokonaan kulinaarikulttuurin ulkopuolelle (((

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Jos Sibeliuksen musiikilliset juuret ovat jostain löydettävissä, niin varmasti juuri itäsuomalaiselta metsäseudulta, jolla vallitsee luontoäänien maustama hiljaisuus, säveltäjän paras inspiraatio. Mies joka sävelsi Karelia-sarjan, on hyvinkin voinut kelpuuttaa aamupalakseen jokusen karelia-pasteijan.

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala

Tuntuu uskomattomalta että täällä tynkä-Suomessa on sellainen piirakkamestari kuin Kalle kehuu. En ole nähnytkään kunnon piirakoita kymmeniin vuosiin.

Onkohan Matti Jussilla autoa? Asiahan voitais selvittää parhaiten että Matin autolla ajeltaisiin sinne Tammelan suunnalle. (Minulla ei ole autoa) Perillä voisimme olla muutaman päivän ja maistella kaikkia herkkuja joita Kalle kuvailee?

Juhakin voisi olla kiinnostunut tällaisesta perinteen tutkimuksesta?

Käyttäjän jussiosmola kuva
Matti Jussi Korhonen

Elä, elä Leo eppäile Kallen piirakkamestarin taitoja. Kyllä hää on niin perehtynyt asiaan, ettei epäilylle tilaa.

En muista missä päin tynkä-Suomea Leo asut, mutta kyllä piirakat olivat aika aitoja ainakin Ilomantsin seudulla, jossa ajelin ihan valloittajan rajan tuntumassa kulkevaa tietä pitkin Lieksasta päin Hattuvaaran kautta.

Juhalla lienee auto, täällä kottero. Eikun rattaille, jos kutsu käyp.

Pidetään laadusta kiinni näissä piirakka-asioissakin ((((

Käyttäjän LeoMirala kuva
Leo Mirala

Minähän olen originelli aito evakko Raja-Karjalasta ja nykyinen evakkoasunto on itäisessä Helsingissä.

Vanha karjalainen tapa on mennä kutsumatta vaikkapa sunnuntaiaamuna jolloin emännällä on juuri uunista otetut piirakat. Siinähän se pyhäinen päivä sitten meneekin mukavasti emäntää kehuen ja taputellen.

Laatu ja tyyli ratkaisevat!
Eikun menoksi:)

Käyttäjän jussiosmola kuva
Matti Jussi Korhonen

Laitanpa muutaman mieleen nousseen piirasajatuksen - kun juttu näemmä on edelleen jopa esillä.

Ostin joskus kiireisesti ja ajattelematta marketista normaalikokoisia, halpoja "karjalanpiirkoita" à 23 centtiä. Halpaa. Kun sitten kuulin, että ne oli tuotu pakasteina Puolasta (eivät siis kestä uutta pakastusta), ja kun huomasin niiden olemattoman maun, lopetin tuon pihtaamisen tyystin.

Saman mauttomuuden olin todennut myös kahviloiden munavoipäällysteisissä karjalanpiirakoissa; raaka-aineissa ja laadussa oli säästetty, ei hinnassa.
Nyt satsaan laatuun ja maksan Pohjois-Karjalassa tehdystä (P-Karjalassa on useita melko suurella volyymilla piirakoitta valmistavia yrityksiä), maukkaasta perunapiirakasta mukisematta sen 53 centtiä.

Pahinta on ollut se, että eräässä marketissa piirakkaa mainostetaan sanalla Suomi, mutta kun lukee tuoteselostuksen, siellä on pienellä Espanja. Pitäisin tuota jo asiakkaan harhaanjohtamisena.

Lieneekö taustalla se kaiken selittävä globalisaatio, mutta outoahan on, että Balttian maista, Puolasta, jopa Espanjasta voidaan roudata "karjalanpiirakoita" ja myydä niitä täällä puoleen hintaan siitä mitä maksavat kotimaassa 200-500 km säteellä tehdyt. Kärjistäen: Kuka uskoo, että Napolissa turistile lämmitettäisiin Bulgariasta pakasteena tuotua pizzaa tai myytäisiin verailla mailla tehtyä perinneherkkua. Kyllä ranskalainen Mustarde de Dijon (Dijon sinappi) on tehty Dijon`ssa.

Kun joku yllä esitti, että karjalanpiirakkaa pitäisi ulkomaalaisille esitellä omalla nimellä eikä pie-, pasty-lisäyksellä, kerroin jo kantani; karjalanpiirakka tulee pienen Suomen pieneltä alueelta. Tuski siitä maailmanlaajuista herkkua tulee.

Toinen kommentoi, että kiinalaiset ja japanilaiset vieroksuvat karjalaista tapaa kääriä riisipuuro (siis puuro ei pelkkä höyrystetty riisi) ruiskuoreen.
Tuo lienee yleistäen totta. Mutta jos kiinalainen tai japanilainen on kiinnostunut pienestä Suomesta, matkustaa tänne ja koukkaa Itä-Suomen kautta, he luultavasti maistavat ainakin kerran myös karjalanpiirakkaa. Karhunpaisti ja poronkäristys on kuulemma jo suosittua ulkomaaisten herkkua.

Juuri tuosta syystä on perin outoa, että Suomessa sallitaan kaikenlaisten tuotepiirakoiden myyminen karjalaisena tuotteena. Jos turistille tarjotaan ns. etnistä ruokaerikoisuutta, sen on oltava ehtaa, aitoa ja maukasta. Ja totta vieköön, juuri karjaanpiirakoissa on aivan liian suuri laatukirjo ja tuotteen nimeä saa käyttää aivan liian löysästi.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Kuten aiemmin kirjoitin; karjalanpiirakan peruskivi on, rukiissa ei säästellä.
Täytteistäkin kirjoittelin mutta nuo vetiset riisipiirakan täytteet eivät kyllä karjalanpiirakan kriteerejä täytä, eivätkä voikkaan täyttää.
Piiras voidaan täyttää lähes millä hyvänsä....mutta se kuori ja paistamisen jälkeinen käsittely; se tekee karjalanpiiraan.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset