*

Ajatuksia elämän aavalta ulapalta

Tuokio Stockan kulmalla.

 

Käännyin Manskulta Pohjois-Espalle. Stockan kulman terassilla tyhjä tuoli odotti istujaa. Antauduin. Joskus on kiva olla jouten ja katsella kuinka ihmiset mennä köpöttävät, kipittävät, kepsuttavat, kapsuttavat, lahnustavat, löhnystävät, löntystävät, tepsuttavat, tapsuttavat, lampsivat, lompsivat ohi jonnekin. Oi suomenkielen monimuotoisuus.

Tilasin kyypiltä 12 cl. valkkaria - brutaalisti jäillä. Tyyppi tuijotti minua kysyvästi, tapaili joitain suomenkielen sanoja onnistumatta, ja pyysi jos puhuisin englantia. Sain lasin kevyesti tammista, australialaista chardonnay-viiniä ja istuin alas. Tosi mukava tuoli istua. Hieman kirpaisi viinin hinta, 7,80 euroa puolesta lasillisesta tavallista viiniä. Järjetöntähän tuo, mutta hinnoitelkoon Helsinki itsensä ulos. Ihmisvirta valui ohitseni. Aurinko paistoi hetken ja meni pilveen, kuten tänä kesä on ollut tapana.

Tarjoilija oli kiva kaveri  tilaamani viinin kotimailta, "from Down Under". Mutta millä eväillä hän sai työpaikan suuren työttömyyden Suomesta? Ei ainakaan kielitaidollaan. Eikö löytynyt työhaluista kielitaistoista suomalaista työntekijää? Tekeekö hän työn suomalaisia halvemmalla? Miten hän selviää vain suomea puhuvien asiakkaiden kanssa? Rentouduin laakeassa tuolissa ja muistelin kuinka tuollaiset asiakaspalveluun liittyvät ”kielipoliittiset” kysymykset hoidetaan omaa kulttuuriaan ja kieltään kunnioittavassa Isossa-Britanniassa.

Menin - tosin jo aikaa sitten - lontoolaiseen pubiin. Sanoin nuorelle kyypille: ”One small lager.” Kaveri nojasi hajakäsin tiskiin ja tuijotti tekemättä mitään palveluun viittaavaa. Sanoin saman lauseen toisen, kolmannen, neljännen, viidennenkin kerran. Tyyppi vain tuijotti. Aloin jo hermostua, sillä oletin kouluenglantini riittävän oluen tilaamiseen.

Reilun kuninkaallisen tovin minua ylhäältä alas katsottuaan, nuori herra kyyppi sanoi hyvin painokkaasti venyttäen – ”please”, kääntyi laiskasti ja nöyrtyi valuttamaan epäkorrektilla englanninkielisellä lauseella tilanneelle turistille hänen haluamansa pienen lager-oluen.

Siis - kun pyydän jotain englanniksi, muistan aina - pliis.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (19 kommenttia)

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Hauska kuvaus hesalaisten kävelytyyleistä!

Noista tunnistan köpöttävän vanhukseksi, kipittävän ylitunnolliseksi toimistotyöntekijäksi, löntystävän juuri heränneeksi teiniksi, tepsuttavan buudeliaan ulkoiluttavaksi madameksi ja lampsivan yli-ikäiseksi hipiksi.

Savolaisessa kielenkäytössä toiminnan lisäilmaus valaisee persoonallisuutta. Männöö murisoo, tekköö turisoo! Tuossa ihmisen kuvaamisessa kiteytyy ihmisen luonne ja suhtautuminen tekemiseensä.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Seistä torrottaa, juosta jolkuttaa, istua nakottaa, maata möllöttää, olla öllöttää, ...

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Juha, tuossahan niitä tuli!

Torottavan koen olevan enemmän mies kuin nainen. Mies ei näe ympärillään elämää, kunhan torottaa.

Nakottava istuja on useimmiten lapsi.

Möllöttävä makoilija on elämäänsä tyytyväinen, mutta puolison mielestä surkimus.

Olla öllöttäjä on siinä mielessä hankala, sillä öllöttäminen liittyy enemmän kauas historiaan. Öllöttämisellä saatettiin karkoittaa demoneja tai lopettaa turhanaikainen höösääminen. Kunhan tässä öllötellään, niin kaikki järjestyy.

Nämä kaikki ovat omia tulkintojani.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #5

Niillä tehosteverbeillä on tietty hienosäätöominaisuus pääverbin luomaan mielikuvaan. Esimerkiksi voi sanoa "itkeä", mutta jos haluaa kuvailla sitä itkua tarkemmin, niin voi spesifioida: "itkee vollottaa", "itkee pillittää", "itkee tuhertaa", "itkee nyyhkyttää", t.m.s.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant Vastaus kommenttiin #6

Voi myös vapaasti ilmaista; vollottaa, pillittää tuhertaa tai nyyhkyttää.

Itkemisen voi jättää lukijan varaan.

Maija vollottaa, vaikka ei pitäisi. Maijalla on kaikkea, enemmän kuin minulla.

Elli pillitti ärsyttävästi. En enää jaksanut ja sanoin, lopeta.

Isäni alkoi nyyhkyttää. En ollut koskaan nähnyt moista.

Mihinkään näissä kuvauksissa ei todeta itkemistä.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka Vastaus kommenttiin #5

"Torottavan koen olevan enemmän mies kuin nainen."

En tiedä tuosta, ehkäpä sekoitit ilmaisuun "seistä jököttää" ... ;)

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant Vastaus kommenttiin #14

Molempi paremi...; Hauskoja anyway!

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Tuli tuosta brittien "pliis" -sanasta mieleen, että vaikka tuo kuvailusi pubikokemuksesta ei välttämättä kapakkagenressä aivan tyypillinen ole sielläkään, niin muutoin sivistyneissä piireissä on tietynlainen kommunikaatiokulttuuri viety äärimmilleen, kun pientä palvelua pyytää.

Kun porukka Suomessa istuu pöydän ääressä, niin joku voi hyvin pyytää vierustoveriltaan kauempana olevaa leipävatia osoittaen: "Anna leipää".
Eräällä brittiaamiaisella kiinnitin huomiota tapaan kuinka pöytäseurueessani vastaava asia hoidettiin.

Yksi seurueesta kääntyi viereisen henkilön puoleen ja kysyi:
-Mark, would you like to take a piece of bread? (Leipävati oli lähempänä sitä Markia itseään kuin kysyjää).
Mark vastasi:
-Oh, I'm absolutely fine. Would YOU like to take one?
-I'd love to, if you don't mind handing it over.
-That's absolutely no problem, John, just wait a second. (Tämän hän sanoi edelleen Johnia silmiin katsoen)
- Here you are, John! (Leipävadin ojentaen)
- Thank you Mark, you are very kind!

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Ylihienostunut tapa on suloisen ärsyttävä peli, josta, onneksi suomalaiset, ovat vielä tervehenkisellä tavoillaan vapaita.

Käyttäjän jussiosmola kuva
Matti Jussi Korhonen

Kivoja kommentteja. Pari ajatusta...

Mirjamin kommentista: Suomenkielessä - ehkä muissakin, kun sen hyvin hallitsee - on runsaasti esim. tekemistä ilmaisevia sanoja, joilla ilmaistaan paljon tekijästä; minkälainen ihminen kepsuttelee, entä kipittää, lampsii, löntystää ...

Juhan esimerkeistä läheisiä olivat: Maata möllöttää ja olla öllöttää - kumpa oppisi, noista olomuodoista on huolet ja kiireet kaukana.

Ajattelen niin, että englanninkielessä pyydettäessä jotain, lauseen loppuun tulee kohteliaisuus, mm. tuo "pliis". "Lontoonkielellä" ei voi tokaista (kuten Suomessa voi): yksi menolippu Tampereelle, vaan "saanko yhden menolipun T:reelle, olkaa hyvä".
Momnissa kielissä ei kohteliaisuuksia tai hellittelysanoja oteta niin kirjaimellisesti kuin suomenkielessä.
Juhalla olikin hyvä esimerkki tuosta - kohteliaisuuksilla voi myös seurustella ja leipäpalan pyytämisestä tehdä pitkän keskustelun. Onko se juuri sitä small talkia?

Juuri täällä käynyt, 30 vuotta Johannesburgissa asunut suomalainen tuttavani kaipasi täällä hellittelysanoja. Koki entisen kotikielensä siinä mielessä tunteettomaksi.

Mirjami: "Ylihienostunut tapa on suloisen ärsyttävä peli, josta, onneksi suomalaiset, ovat vielä tervehenkisellä tavoillaan vapaita."

Peliäpä juuri. TV:ssä ja radiossa pyörivien käkätys-ohjelmien aikoina voisi järjestää "smooltookkaajille" kursin kuinka suomalaisella kesämökillä käyttäydytään: Ollaan hiljaa, paistetaan makkaraa, ollaan hiljaa, saunotaan, uidaan, paistetaan hiljaisina makkaraa, juodaan Koskenkorvaa ja kaljaa ja sitten tapellaan. Heh, eikös se jotenkin noin...

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Matti Jussi,

alkuun nauroin studiotilanteissa hörötyksiin, mutta nyt olen jo kyllästynyt jatkuvaan nauramiseen.

Toimittaja Jenni Pääskysaari on ohjelmansa 'Pitääkö olla huolissaan' tai jokin muu nauratusohjelma, onnistunut luomaan itselleen formaatin, jolla saa palkkionsa jatkumaan.

Nauramisesta näyttää tulleen ohjelmien 'pakkopaita'. Jos ei naurata, ei kannata jatkaa.

Pakkonaurattamisohjelmat ovat aikansa eläneitä.

Jos nyt ei kuitenkaan kursseja, miten meillä käyttäydytään, mutta hienosäätöä jonninjoutaviin.

Käyttäjän jussiosmola kuva
Matti Jussi Korhonen

Pitkälti samaa mieltä.

"Pakkonaurattamisohjelmat ovat aikansa eläneitä."

Toivoisin noin olevan, mutta niitähän on joka kanavalla. Porukka istuu kaarevan pöydän ääressä ja kertoo omasta mielestään hauskoja juttuja ja kaikki nauravat niin. Katsojien aliarvioimista, tuo.

Piruilin kerran eräälle "smalltalk-ystävälleni", joka joskus kritisoi -osin aivan aiheesta - meitä suomalaisia jurottajia, että vien teidät maalle ja opetan kuinka ei aina tarvitse höpöttää.

Eräs maailmaa kiertänyt kaveri kertoi olevansa niin onnellinen, kun Suomessa saa aamulla matkustaa hiljaisessa bussissa. Hän oli kuunnellut kyllikseen italialaisten "kultturelleja" aamubussikeskusteluja vatsavaivoista, lasten sairauksista, perheriidoista, ikävistä naapureista, jne.

Näkökulmia on monia.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Suoritin parin vuoden ajan Kriittisen Korkeakoulun kirjoittajalinjan opintoja.

Sen enempää arvioimatta koulutukseni tasoa, opin kuitenkin, että ihmisen kuvaaminen tulee pääasiallisesti tunnistettavaksi toimintansa kautta.

Tuon kaltaisen ilmaisutavan, savolaiset lienevät oppineet jo esihistoriallisena aikanaan.

Käyttäjän jussiosmola kuva
Matti Jussi Korhonen

Juhalle vielä. Olet varmasti oikeassa, että tuollainen käytös ei Lontoonkaan pubeissa ole yleistä. Tarina on aivan tosi ja mieleen painunut - tosin ei aivan viime vuosilta. En ole käynyt muutamaan vuoteen Lontoossa, joten varmaan sielläkin pubin tarjoilijat puhuvat nykyisin hyvinkin epäpuhdasta englantia.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Itse olin, työyhteisöni matkalla Lontoossa, pari vuotta sitten.

Lontoolainen ystävällisyys yllätti. Ravintoloissa olimme, 'my love', joka tuntui hyvältä, vaikka suomalaisina ymmärsimme asian aivan toisin.

Eli, meidän ei tarvinnut lopettaa tilaustamme, pls, toteamukseen.

Käyttäjän jussiosmola kuva
Matti Jussi Korhonen

Taisin jo mainita; antoisia kommentteja - kaikki.

Juha Kuikan esimerkkiä englatilaisten tavasta pyytää vierustoverilta leipäkoria ruokapöydässä, kannattaisi miettiä syvemminkin. Miksi joissain kulttuureissa asiat tehdään monisanaisesti, kun suomalainen selviää kahdella sanalla: Annatko leipää.

Juttuni keskikohdan "pihvi" taisi kadota pehmeään alkuun. Tämän päivän Hesarissa oli laaja juttu samasta aiheesta: ulkolaisesta työvoimasta. Pitäisikö Suomessa saada palvelua suomenkielellä? Tekevätkö ulkolaiset työtä halvemmalla kuin suomalaiset? Eikö Suomessa ole työhalukkuutta?

Ehkä "kovan" journalismin puolella, Puheenvuorossa olisi tartuttu juuri noihin kohtiin jutussani.
Mutta säilytetään Vapaavuoro "pehmeän" jornalismin puolena. Se lienee tarkoituskin.
Puheenvuorossahan kommenttien -ja riitelyn määrä -hyppää sfääreihin, kun kirjoittaa Persuista, rasismista ja maahanmuuttajista.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Onpa sellaisiakin ruokailijoita, jotka seuraavat tilannetta koko pöytäseurueen suhteen niin, ettei kenenkään tarvitse edes pyytää ojentamaan tarjoiluastioita. Niin tyylikkääseen ja huomaavaiseen toimintaan en esimerkiksi minä ole koskaan edennyt.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Tuohon 'pihviin' toteaisin, että on täysin mahdollista, että ulkomaalainen työvoima ei välttämättä tunne maan työehtoja ja suostuu paiskimaan hommia pienemmällä palkalla kuin suomalaiset.

Mitä taas tulee kielitaitoon, niin lienee kohtuullista, että palvelua saa omilla kotimaisilla. Onhan keskuudessamme yhä kansalaisia, joiden kielitaito on äidinmaidosta opittu.

Suomen kielen oppii parhaiten työskentelemällä suomenkielisten kanssa. Ex-puolisoni, joka tulee Ranskasta, oppi kielen melko nopeasti. Hän jakoi Hesareita, oli apupoikana Meilahdessa ja taisi hänellä olla muitakin kansan parissa tehtäviä hommia.

Eli, on hyvä, jos ulkomaalainen saa työtä, jossa on pakko oppia maan kieltä.

Tämmöisiä ajatuksia tällä kertaa.

Käyttäjän jussiosmola kuva
Matti Jussi Korhonen

Toisella kertaa, toiset ajatukset.

Olet oikeassa, työ opettaa tekijäänsä, myös puhumaan tarvittavaa kieltä.
Asiassa on monta moneksi. Toisaalta, kyllä omassa maassa olisi saatava palvelu omalla kielellä - sanon, vaikka mielelläni puhun kieliä joita hieman osaan.

Sitten ovat palkkaus ja työehtokysymykset. Eikö suomalaisia nuoria kiinnosta tuollaiset pienet, ehkä hankalatkin ja pienipalkkasiet kesäjobit. Jos noin, pidän huolestuttavana.

Kas silloin meidän - niinä hyvinä aikona - ei töitä valikoitu, tehtiin, jos sai palkkaa.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset