*

Ajatuksia elämän aavalta ulapalta

Räpsöö

  • Reposaaren puutalot ovat kestäneet tuulta ja tuiskua.
    Reposaaren puutalot ovat kestäneet tuulta ja tuiskua.
  • Meri ja merenkulku ovat osa Reposaaren historiaa.
    Meri ja merenkulku ovat osa Reposaaren historiaa.
  • Reposaaressa on jo tuulivoimaa...
    Reposaaressa on jo tuulivoimaa...
  • Vanha puhelinkioski on säilynyt puistossa.
    Vanha puhelinkioski on säilynyt puistossa.
  • Kauniin puukirkon erikoinen valaisin ja maalauksia.
    Kauniin puukirkon erikoinen valaisin ja maalauksia.
  • Rannan kallio kertoo vanhoja...
    Rannan kallio kertoo vanhoja...
  • ... ja uudempia viestejä.
    ... ja uudempia viestejä.

En tiedä mistä Reposaaren (ruots. Räfsö, murteella Räpsö, suomeksi aiemmin Räpsöö) nimi tulee, mutta pyöräillessäni iltamyöhällä saaren raitilla, tielle loikkasi hyvälihainen Kettu Repolainen - tuijotti tovin ja luikki metsään. Satamassa keinui venejono ja ainoa iltaravintola, outoniminen The Merry Monk Gastropub, sulki ovensa juuri kun pyörähdin pihaan.

Reilut parikymmentä kilometriä Porista merelle päin sijaitseva Reposaari oli - kuin silloin ennen, reilu kymmenen vuotta sitten - tunnelma pysähtynyt. Merituuli tuo edelleen viestejä aavan meren tuolta puolen, missä onnen kaukorantaan laine liplattaa... Saaren vanhat puutalot huokuvat historia ja ihmiset tuulen tuivertamaa saaristolaista suoruutta ja selkeyttä.

Palvelut pelaavat, tosin yö- ja iltaelämä on... aika rauhallista. On Sale ruokakauppa, grilli-kioski, Seijan Suulikirppis ja Tupa-kahvila. Ihanasti entinen leirintäalue ei tyrkytä turhaa, mutta kaikki pelaa ja suihkutilat siistit ja tilavat. Yksityisistä majoituksista hienoimpia on juuri saarelle muuttaneen taiteilija Marja Lahden kunnostetussa PuuVilla-galleriassa.

Jotain oli muuttunut vuosien saatossa. Suomen pienin, päivisin tunnin "siestan" pitänyt Alko sulki ovensa jo 1992. Monitoimimies, insinööri Jouko Heikolan vetämä Kuunari-Koivisto-projekti oli kokenut tylyn lopun: Nykyisin Venäjälle kuuluvalta Koiviston saarelta erittäin värikkäiden (maaginen Google avaa asiaa) vaiheiden jälkeen Reposaareen päätynyt, suurin Suomessa rakennettu kolmimastokuunari oli upotettu mereen.

Ferrobetonilla päältä suojatun ja vahvistetun Kuunari-Koiviston perinnelaiva-projekti joutui vastatuuleen 2000-luvun alussa, kun saarelle suunniteltiin loma-asuntomessuja. Herra Isoraha arveli, että kuunari pilaa pisneksen. Nyt vuoden 2008 messuasunnot ovat saaren aneemisinta antia. Vanha kuunari onnistui viimeisillään nostamaan saarelle sanallisen, välillä liki rinnuksiin tarttuvan - somesodan ja kiristi ihmisten välejä. Osa kirosi kuunarin meren syvimpään alhoon, osa hyväksyi. Projekti oli sen verran "hullu", että se ja kuunariin kerätty historiallinen materiaali olisi hyvin voitu säilyttää. Kuunarista olisi voinut tulla pienimuotoinen vierailukohde. Tuollaisia "hulluja" ideoita pitäisi osata arvostaa. Kyllä Kuunarille olisi rannassa tilaa ollut - tahto ja ymmärrys puuttuivat.

Kuunarin kohtalosta apeana etsin lohtua saaren kauniista, 1876 rakennetusta, norjalais-mallisesta puukirkosta. Muusikko Sini Tuomisalo soitti pianoa ja harjoitteli Tony Edelmannin kauniita kappaleita. Hiljennyin. Tyylikkään alttaritaulun on maalannut Felix Frangin, kattomaalaukset suunnitellut ja toteuttanut ruotsalainen Lennart Segerstråle. Kirkon maallista arvoa ei vähennä se, että presidenttipari Sauli Niinistö ja rouva Jenny Haukio on vihitty tässä saaristonsinisessä, tunnelmallisessa kirkossa. Saaren hautausmaa kertoo meren vaikutuksesta saaristoelämään ja tuhoutuneiden laivojen mukana menneistä saarelaisista. Meren aallot eivät ole aina tuoneet vain iskelmien aavanmeren takaisia unelmaviestejä.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (6 kommenttia)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Omituinen käännös on mielestäni Vantaan "Kuusikko", joka on ruotsiksi "Sexan".
Luulisi, että se olisi joku "Granskog" tai vastaava.

Käyttäjän jussiosmola kuva
Matti Jussi Korhonen

Joo, kyllä noin on ja noita erikoisia, "huolimattomia" käännöksi näkyy, kun ajelee rannikolla. Tuosta Sexanista minulle tulee äkisti ihan muuta kuin kuusikko eli näreikkö mielee.

Porin ja Rauman seudulla vaikuttanee vanha ja vahva murre nimien muodostumiseen, kuten on tuo Räpsöö.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Tuusulassa on kaksi pientä kylää toistensa naapureina, joista toinen on perinteisesti ollut ruotsinkielinen ja toinen suomenkielinen. Ensimmäisen nimi on suomeksi "Ruotsinkylä" ja jälkimmäisen nimi "Lahela".

Ruotsiksi puolestaan ensimmäisen nimi on "Klemetskog" ja jälkimmäisen nimi "Finnby". Molemmilla kielillä siis naapurikylä on nimitetty väestön puhuman kielen mukaan ja oma kylä jollain perinteisemmällä pohjalla.

Käyttäjän zzz333 kuva
kaija kelhu

Olipa mukava katsella kuvia Reposaaresta ja muistella samalla omaa käyntiä siellä noin kymmenen vuotta sitten. Et maininnut, että Reposaaren oma poikakin Eikka Grön on saanut sinne pääkadulle omaan lapsuuden kotiinsa jopa kyltinkin seinää:)
Kirkkokin on Reposaarella hyvin vaikuttava, joten kyllä siitä presidenttiparille jäi varmasti kauniit muistot.

Minulle Reposaari ei ole mikä tahansa kylä, vaan myöskin muisto ajasta, jolloin isäni oli siellä kansakoulunopettajana ensimmäisessä työpaikassaan pienen ajan ennen sotaa. Talvisota keskeytti työn ja myöhemmin hän siirtyikin välirauhan ajaksi Poriin. Itse en näitä aikoja vielä kokenut itse, mutta herkisti kuulla reposaarelaisen asukkaan kauniita muisteloita isästäni, jolta sattumoisin kyselin kansakoulun entistä talonpaikkaa. Samaan seuraan tuli muitakin kertomaan muistojaan ja he kaikki saivat minut todella herkistymään kertomuksillaan. Lähinnä siksi, että oli ihmisiä jotka muistivat isäni, kun minulla itselläni ei hänestä niitä omia muistoja ole ensimmäistäkään. Sota otti omansa.

Otin meistä yhdessä joitakin kuviakin ja lähetin postikorttina painetun kuvan tälle yhdelle rouvalle ja osoitteena oli yksinkertaisesti vain: "Pääkatu Reposaarella... "Viekää kuvassa olevalle rouvalle, kiitos" Sain kiitokset muutaman päivän kuluttua nätin kortin kera. Näin tämä yhteys on helppoa, kun on kysymyksessä niinkin pieni paikka, jossa postipoika varmaankin tuntee lähes kaikki asukkaat ulkonäöltä:) Somaa!

Käyttäjän jussiosmola kuva
Matti Jussi Korhonen

Kivoja kommentteja.
Nuo nimien käännökset ovat joskus epäjohdonmukaisia. Toisaalta nimien kanssa on myös niin, että kun siihen tottuu, sitä ei ajattele merkityksellisenä sanana vaan vain nimenä, joka on tuttu ja tarkoittaa tiettyä paikkaa.

Kaija. Kaunis muistelus sinulta. Totta, Eikka unohtui. Kyllä tiesin hänen sieltä olevan kotoisin, varmanuottinen laulaja ja arvostettava henkilö, joka on löytänyt tyynen rauhan elämässään.

Kutsuttiinko Reposaarta silloin yleisesti Räpsööksi? Vieläkin paikalliset saattavat käyttää tuota nimeä. Taisi olla silloin ihan oikeasti saari ilman siltaa ja muutenkin oli varmaan hiukan erilainen. Tosin vanhimmat rakennukset ovat ainakin 1800-luvulta, joten vanha keskusta tuskin on paljon muuttunut. Sama kaava ja samat talot.

Käyttäjän ellelazarov kuva
Elle Marketta Lazarov

Jänniä "räpsöjä" löysit.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset