*

Ajatuksia elämän aavalta ulapalta

Pieni, tekopartainen mies

Tapahtui eilen, 26.09.2017, X:n tavaratalossa, Vantaalla. Huomasin heti tyypissä jotain outoa; pälyilevä katse, liian iso takki, tavaratalon sisätilassa tiukasti kiinni vedetyn hupun raosta näkyvä parta vaikutti oudolta. Selässä oli musta reppu.

Pienikokoinen mies laskeutui liukuportaita, kun nousin viereisiä. Jäin seuraamaan. Mies kurkisti ovelta pankkiin ja palasi portaita ylös. Odotin. Hän kulki parinmetrin päästä, takin hupusta näkyi tummat silmät, nenä ja sitten – näin selvästi, että miehellä oli ylähuuleen liimattu tekoparta.

Olin menossa autolle ja oli aikaa, joten seurasin miestä. Harvoin ostoskeskuksessa vaeltaa ihmisiä tekoparassa, peittäen kasvonsa takin huppuun. Meitä on moneksi, mutta nuorimies koukkaili oudosti kauppojen ovilla, meni tuonne, tuli takaisin, odotteli ja nousi taas liukuportaita. Seurasin. Mies haahuili, meni, palasi, tarkkaili tilannetta alhaalla. Huolestuin. Entäs jos… Mitä teen? Nolaanko itseni jos kerron havainnostani? Ylireagoinko?

Pyysin nuorta myyjää soittamaan vartioille, että voin kertoa asiasta. Kaveri oli että outs, hullu mies, ei ole numeroa. Aika loppui, luovuin. Myyjillä ei ole aikaa eikä asiakkailla kiinnostusta seurata kanssaihmisiä, ei havaita mitään erikoista vaikka sisätiloissa haahuilee tekopartainen mies huppu tiukasti pään suojana.

Matkalla autolle kohtasin kaksi vartijaa. Kerroin tyypistä, mutta vartijat hoitivat aseman turvallisuutta, eikä asia kuulunut heille. Ajoin pois, mutta asia vaivasi. Löysin ostoskeskuksen valvomon numeron ja soitin. Siellä jo tiedettiin asiasta, oli tullut ilmoituksia ja olivat käyneet tarkastamassa tyypin. Oli ollut jotenkin sekaisin ja muka pakoilemassa velkojiaan.

Huoh, joku muukin oli kiinnittänyt tyyppiin huomiota – en ehkä olekaan sekaisin. Intuitioni ja kiinnostukseni ihmisiin ovat tallella. Mutta edelleen mietin; minusta tyyppi ei pakoillut ketään, hän kierteli, tutki, tarkkaili, odotti, kuin hänellä olisi ollut kohde, mutta hän epäröi. Toivottavasti pieni tekopartainen mies ei ilmesty jossain uudelleen?

Tilanne oli kiusallinen. Kuinka te mahdolliset lukijat toimisitte tuollaisessa tilanteessa?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (11 kommenttia)

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Kun piipahdan runsasväestöisellä pääkaupunkiseudulla, näen (oman luokitteluni mukaan) koko ajan omituisia tyyppejä. Siksi tekopartainen hupun uumenista pälyilevä hortoilija olisi minulle vain tekopartainen hupun uumenista pälyilevä hortoilija.

Kotipitäjäni taajaman raitilla moinen vastaantulija herättäisi enemmän uteliaisuutta, ja saattaisin hyvinkin uhrata muutaman hetken hänen tekemistensä seuraamiseen, aivan kuten sinäkin omassa kotikaupungissasi.

Käyttäjän jussiosmola kuva
Matti Jussi Korhonen

Napakasti argumentoitu kommnetti sinulta, Tuomo. Noinhan se on, menee ja ehkä saakin olla ja mennä.

Mutta jos otetaan näkökulma, että sinä siellä taajamassasi näet todella oudon tyypin - näinä aikoina - miten toimisit? Puuttuisitko todella asiaan vain vain seurailisit?

Kohdalleni sattui, että tutussa miljöössä kohtasin (jopa pääkaupunkiseudulla) kovin poikkeavasti käyttäytyvän tyypin. Pohdin sitä, onko ylipäätään asiallista puuttua tuollaiseen? Ylireagoimisella nolaa helposti itsensä tai pahimmassa /parhaassa tapauksessa pelastaa ihmishenkiä (tähän on tultu, valitettavasti).

Kommentteissa voitaisiin miettiä, onko velvollisuutemme puuttua tuollaisiin ilmiselvästi mahdollista uhkaa sisältäviin tapauksiin, vai vain sulkea silmänsä ja kiirehtiä pois. Näinhän meitä täkäläisiä syytetään; kuljemme kadulla makaavan ohi.

Tosiaan, koin tuon tilanteen jopa vaikeana: Helpointa toden totta on vain sulkea silmänsä - mutta kun näkee vielä, joskus liikaakin.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

"... näet todella oudon tyypin - näinä aikoina - miten toimisit? Puuttuisitko todella asiaan vai vain seurailisit?"

- Todennäköisin vastaus olisi sivummalta tarkkailu. Outous sinänsä ei ole rikos eikä epäkohta, ja "näihin aikoihin" kuuluu myös suositus ymmärtää ja hyväksyä erilaisuus laajasti ajateltuna. Maalaistaajama on sitä paitsi todella huono paikka ryhtyä esimerkiksi terrori-iskuun, joista tulkitsen sinun "näillä ajoilla" muistuttavan.

Käyttäjän JanneSalonen11 kuva
Janne Salonen

Jos on epäilys että toinen käyttää tekopartaa, tätä pitää lähestyä edestäpäin, olla kompastuvinaan ja sitten muka kaatumisen estämiseksi ottaa tätä parrasta kiinni.
Tämän sanoen, toivon että epäilys ei osu omalle kohdalleni.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Hyvää, sanoi tekopartainen mies, päivää.

Ainakaan pankkia ei ostarissa kannata alkaa ryöstää. Ei niillä nykyään paljon rahaa ole kerralla ja turvatoimetkin ovat aivan toista luokkaa kuin vielä 90-luvulla.

Muuten, velkojia voi hyvin paeta huumeiden käyttäjät aivan hyvästä syystä. Ne perijät kun eivät juuri sääliä tunne.

Käyttäjän jussiosmola kuva
Matti Jussi Korhonen

Löysithän, Juha, jutun cluen.

"Tekopartaiselle" kommentoijalle teen neuvojesi mukaan - jos kohtaamme ((

Hupijuttuhan tämä on, tavallaan.
On mulla tässä vakavampikin teema, ajatus takana. Ehkä siitä, jahka ehdin - illalla, kyselen. Vastaa kuka vastaa.

Käyttäjän jussiosmola kuva
Matti Jussi Korhonen

Niin, tässä aiheeseen "vakavampaa" näkövinkkeliä, jota lupailin. Huomasin, että kommentit olivat – ehkä ansaitusti – humoristissävytteisiä, itsellä oli vakavampi ajatus jutun taustalla.

1.Tuollainen juttuni tilanne on kovin hankala; missä on raja, jolloin voi puuttua toisen ihmisen olemukseen ja käyttäytymiseen. Kaikilla meillä on oikeus pukeutua ja käyttäytyä miten haluamme. Mutta onko toisilla oikeus tai ”näinä aikoina” jopa velvollisuus reagoida. Entä jos kokee velvollisuudekseen reagoida? Kuinka sen voi tehdä?

2.Turun seudulla, eräässä vastaanottokeskuksessa, on turhautuneita ihmisiä, koska he reagoivat ja tiedottivat, mutta heidän viestinsä tulkittiin liian yleisluontoiseksi, kuten ehkä on sekin, että joku näkee ostoskeskuksessa oudosti käyttäytyvän ihmisen. Miten outo käytöksen täytyy olla, että siihen on syytä reagoida?

3.Pitäisikö meidän reagoida herkemmin – ”näinä aikoina”? Muistan kuinka Lontoossa, jo paljon ennen viimeaikaisia terrori-iskuja, metroissa oli ilmoituksia, kuin mainoksia, joissa kehotettiin tarkkailemaan ympäristöä. Jos joku näki hylätyn laukun, repun yms., häntä kehotettiin heti reagoimaan asiaan ja soittamaan numeroon, joka oli ilmoituksessa. Kerran olin metrossa, jonka lattialle oli jäänyt ostoskassi - siihen kyllä reagoitiin ja tuloksena oli aikamoinen hässäkä.
Liekö tuosta ympäristön tarkkailukehoituksesta loppupeleissä ollut apua.

Myönnettäköön, että Ruokolahden taajamassa ja pääkaupunkieseudulla toleranssi on erilainen. Ja tuskinpa New Yorkissa tai Delhin kaduilla kokisina tarpeelliseksi tarkkailla ihmisten partoja tai käyttäytymistä -tai noh, kyllä - mutta pelkästä mielenkiinnosta.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Toimineeko alleliittämäni linkki? Italian Veronassa keskustan katu on kavennettu betoniseinämillä, ja lisäksi paikalla on jatkuvasti kaksi tai kolme sotilaspukuista ja aseistettua vartijaa. Olen vilkaissut elävää kamerakuvaa syyskuussa lähes päivittäin, ja asetelma on aina sama. Enkä todellakaan usko, että Veronan miehitetty katusulku olisi ainoa lajissaan Italiassa tai varsinkaan Euroopassa.

https://www.skylinewebcams.com/it/webcam/italia/ve...

Kysymyksillesi annan tunnustuksen niiden järkevyydestä ja loogisuudesta, mutta vastauksia minulla ei ole.

Käyttäjän jussiosmola kuva
Matti Jussi Korhonen

Kiitos vinkistä ja linkistä - kiintoisaa liveä.
Ei varmasti ole ainoa sulku, ei.

Siinä he, sotilaat, seisovat. Mutta missä heidän ajatuksensa ovat ja mitä he näkevät? Tylsyykö tarkkailusta terä, kun siitä muodostuu ikävää rutiinia.

Pelotteena sotilasauto ja aseistetut miehet toimivat - joillekin.

Käyttäjän rjaaskel kuva
Risto Jääskeläinen

Todellisuudessa outo kulkija ehtisi häipyä, ennen kuin keksisin, mitä pitäisi tehdä. Mutta nyt kun olen rauhassa miettinyt kuvattua outoa kulkijaa, niin kerrottujen havaintojen pohjalta päädyn oletukseen, että kyse on myymälävarkaasta.
Jos olsin karussa velkojiani, voisin käydä ostoskeskuksessa reppu selässä ja naamioituneena, mutta menisin hyvin suoraviivaisesti tekemään ostokseni.

Terroristiksi epäilemäni oudon kulkijan tapauksessa menisin toivottavasti lähimmältä myyjältä kysymään vartioiden numeroa tai soittaisin 112. Sehän se vaan on, ettei terroristin näköinen välttämättä ole terroristi.

Käyttäjän MirjamiParant1 kuva
Mirjami Parant

Matti Jussin kertoma, on paras osoitus siitä, että olemme valppaita.

Jokainen epämääräinen tyyppi on huolenaihe.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset