Ajatuksia elämän aavalta ulapalta

Pukukoppipuhetta

Juttu lähti jenkkikassista. Mies kertoi, että se on torilta ostettu uuskopio... "hyvin mahtuvat sauna- sekä kuntoilutarpeet". "Alkuperäiset, siniset jenkkarit olivat muotia 1950-60-luvuilla - sitten ne katosivat", jenkkikassimies muisteli, riisui paitaansa ja jatkoi: "Niissä oli kestävät kahvat, osoitelapulle paikka sivussa ja paljon tilaa."

Muistan jenkkikassit, vaikka en ehtinyt käyttää. Eräs ikämies kertoi kuinka oli saapunut 60-luvun alussa Helsingin Rautatieasemalle omaisuus jenkkikassissa. Assalta mies oli mennyt Kuoppaan (nyk.Hamlet) oluelle, nukkui yön viereisessä Pilvilinnassa ja lähti aamulla kyselemään töitä. Sen jälkeen omaisuus ei enää mahtunut edes matkalaukkuun.

Palataan saunan pukuhuoneeseen. Mies kaivoi kuntosalitossut jenkkikassistaan. Siirryttiin sujuvasti jalkineisiin. Jenkkikassien aikaan olivat muotia tennarit, jotka tulevat muotiin aika-ajoin, kuten juuri nyt. Muoti kiertää sykleissä. Kun kyllin kauan säilyttää vaatetta kaapissa, eräänä päivänä se on taas muodissa.

"Että raivostuttaa, kun joka paikassa noita tennareita", jenkkikassimies sanoi. Hän oli juuri nähnyt tv:ssa pukuun pukeutuneen miehen jolla oli tennarit jalassa. "Tennarit, puku ja raidalliset sukat, tyylitöntä. Tyylipoliisi Lenita Airisto! Oletko tullut vanhaksi?" Sovittiin kättä päälle lyömättä, että kenkä on kenkä ja sen on oltava nahkaa. Vain urheillessa käytetään tennareita, ei puvun kanssa.

Sitten siirryttiin sujuvasti aamuteeveen juontajiin, YLE:n ei MTV:n, koska... "ovat liian tekoiloisia ja käkättävät liikaa aamutuimaan". YLE:n miespuolisen aamujuontajan tuntee siitä, että hänellä on pukutakki, mutta jalassa tennarit ja avokaulainen "yöpaita" takin alla, tv-juontajalla. "Tyyli on kadoksissa", jenkkikassimies manaili.

Ja tatuoinnit. "Jumankauta juu, kun uimaan menee niin joka pyllyssä on perhonen", mies tuhisi. Jos naisen pakarassa olisi nimeni, mietin, en olisi pahoillani, mutta... kun käsivarret, kämmenselät, jalat, kaula ja kasvot ovat tatuoituja kuin Myanmarin Chin-osavaltiossa asuvilla Lai tu Chin-heimon naisilla. Siellä se tosin liittyy ikivanhaan perinteeseen.

"Eikö tatuoinnit rajoita ammatin valintaa", jenkkikassimies murisi ja veti verkkareita. "Onko meillä tulevaisuudessa tatuioitu presidenttipari", mies kysyi. Jos hieman alempaa aprikoitaisiin, ehdotin. "Voiko lääkärillä olla tatuoidut kämmenselät ja kaula? Pääseekö pankinjohtajaksi tai opettajaksi jos käsivarret, kaula ja ehkä osa kasvoista ovat tatskoja täynnä?" Mahdollisesti. Ajat muuttuvat.

Itse olen sukupolvea joka muistaa jenkkikassin, mutta niiden paras käyttöaika oli osaltani ohi. Ja niin menee tatuointien kanssa. Ei ole tatskoja ei, enkä ehdi nauttia hoitokodin mummoista, joilla tatuoidut allit ja dekolteet roikkuvat. Valitan, elämä on.

"Se on morjens", sanoi jenkkikassimies ja kertoi ylihuomenna hiihtävänsä Saariselän lumilla. Sillä lailla. Jos joku vielä luulee, ettei suomalainen mies osaa puhua - tervemenoa uimahallin aamusaunaan.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Ensimmäinen koululaukkuni vajaa seitsenvuotiaana koulua aloittaessani oli jenkkikassi. Minulla on vielä valokuvakin, kun olen vanhemman sisareni kanssa itse ensimmäisenä aamuna lähdössä kouluun kotoani ja jenkkikassi on siinä kädessäni rekvisiittana. Siis parisen kuukautta ennen Kennedyn murhaa. Muistan, etten suurin surminkaan halunnut selkäreppua, jotka myös olivat yleisiä.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset