*

Ajatuksia elämän aavalta ulapalta

Aamujunassa

 

Taajamajuna liukuu aamun hämärään. Ruuhkaa. Oikealla istuu tyttö, jolla on nenärengas. Eikö nenänsä rengastaminen ole jo passè? Vasemmalla puolellani tummatukkainen ja -hipiäinen plus-miinus 40 v. herrasmies lukee kirjaa.

Juna humahtaa vierestä vastaan. Mies lukee keskittyneesti. Huulten liikkeet kertovat, että hän toistaa lukemaansa. Herrasmiehen siisti ja rauhallinen olemus on levollinen, kuin joogilla joka toistelee mietiskelymantraansa. Kurkistan. Kirja ei ole dekkari. Sen huomaa mustista nahkakansista sekä kullanvärisestä lukumerkistä. Mies lukee ”Pyhää kirjaa”.

”Nenärengastyttö”, vastapäinen koulutyttö sekä keski-ikäinen nainen näpelöivät, piip, piip, ”pyhiä puhelimiaan”, tekstaavat tai pelaavat. Moni ympärilläni näpelöi, mutta eivät he vaikuta keskittyneiltä, väsyneiltä enemmän.

Tulemme perille. Mies kantaa kädessään mustakantista kirjaa ja mumisee itsekseen. Hänellä on siisti puku, kiiltävät kengät, lyhyeksi leikattu tukka ja parta. Tuntui niin turvalliselta olla "Pyhää kirjaa" lukevan miehen mukana junassa ja nyt ruuhkassa. Tuo miehen keskittynyt, rauhallinen ilme, kuin olisin saanut osani ”Pyhän kirjan” sanomasta. Mies on varmaan löytänyt ylemmän elämän tason, rauhan. Ajatukset ovat keskittyneesti järjestyksessä. Pyhä rauhanmies.

Junallinen ihmisiä vyöryy aseman sivua. On kiire. "Pyhän kirjan" rauhallinen tutkija kulkee edelläni. Sitten mieleeni välähtää outoja. Ehkä tiivis, hetken vilkkaana vyöryvä aamuruuhka vie ajatukseni tutuille paikoille Manhattanille, Pariisiin, Brysseliin... Jostain ajatuksiini tunkeutuu Afganistan, Syyria, Pariisi, Nizza, Bryssel, Lontoo, Turku...

Mistä nuo oudot mielikuvatkuvat? Juurihan seurasin "pyhää kirjaa" lukevaa "rauhanmiestä". Yleensä uskontoja pidetään rauhan symboleina, vihan liennyttäjinä, mutta väkivaltaiset mielikuvathan olivat totta, liian totta. Tunnen itseni petetyksi.

Pyhyyden, uskon, rauhan ja todellisuuden välillä on irvokas ristiriita, sen todellisuuden, jossa uskon ja pyhyyden nimessä taistellaan ja tapetaan. "Joka miekkaan tarttuu, hän miekkaan hukkuu". Lause kai kumpuaa rippikoulun hämärästä, vaikka en kuulu kirkkoon. Uskonnot kylvävät yllemme arvoja, joita ei harjata kuin hilsettä hartioilta.

Ja siinä Rautatieaseman ja Sokoksen kulmilla pyörii kylmä tuuli, kuten aina.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset