Ajatuksia elämän aavalta ulapalta

Ansiollista ja ansiotonta arvonnousua maailmalla

  • Myanmarilainen parturi vuonna 2014
    Myanmarilainen parturi vuonna 2014

Tämän jutun pontimena toimi Ilmari Schepelin juttu ”Maon Kiina (maita joita ei enää ole)" Vapaavuorossa sekä kommentti, jossa hän kertoi kiinalaisten tavasta taputtaa kadulla kävelevälle kookkaalle länsimaiselle. Potkua antoivat Jari Rajalan mainiot matkajutut. Kiina on käymättä, mutta mieleen tuli muutamia esimerkkejä siitä, kuinka länsimainen ihminen voi saada ansiotonta, jos kohta ihan ansiollistakin arvonnousua joissain maissa ja kulttuureissa. Käännän päälle muistelumoodin.

Vuonna 1998, Danny eli Ilkka Lipsanen kutsuttiin Kiinaan esiintymään (Kiinaan pääsi esiintymään vain kutsusta). Aluksi Iso D oli tekemässä suurta Kiinan valloitusta, kunnes lehtijutut kääntyivät irvailemaan. Ehkä suotta. Google (esim. dannyn kiinanvalloitus) kertoo kuinka tähtemme esiintyi todella arvovaltaiselle yleisölle ja tiukasta protokollasta; mm. laulujen sanat syynättiin tarkkaan ja vaikka Kiinassa oli/on? tarkat käyttäytymisohjeet (mm. kädet eivät saa aplodeeratessa nousta olkapäiden yli) yleisö villiintyi. Voin olettaa, että Danny oli Kiinassa suosittu jo vaalean ja kookkaan länsimaisen habituksensa ansiosta – laulutaidosta puhumatkaan. Tuohon aikaan maailman valloitus – etenkään Kiinan - ei suomalaiselle viihdetaiteilijalle ollut läpilaulujuttu.

Aikoinaan eli vuonna 1968, Danny kutsuttiin popmusiikin MM-kilpailuihin Rio de Janeiroon, jossa hän esitti Jaakko Salon säveltämän ja Pertsa Reposen sanoittaman kappaleen ”Kun päivän valon nähdä saan” (I`ll Find a Place for Me Someday). Kilpailussa oli mukana mm. Paul Ankka. Lisbeth List, Francoise Hardy ja Anita Harris. Danny oli ennakkosuosikki (kuten me suomalaiset aina!?) ja niin suosittu, että hänelle tarjottiin puolen vuoden kiertuetta Brasiliassa. Tuosta Iso D kieltäytyi vedoten kiireisiin Suomessa. Alan ihmisiltä olen kuullut, että breikkaus maailmalla oli lähellä - niin suosittu hän oli - ja kiertueen peruminen Suuri Erhe. Mene ja tiedä.

Kun 1990-luvulla olin paljon Brasiliassa, voin hyvin uskoa juttuja siitä, kuinka Danny ei saanut rauhaa Rion rannoilla; kookas, vaaleatukkainen ja sinisilmäinen. Juuri nuo ominaisuudet antavat ko. maassa turistille ansiotonta arvoa – kun taas paksu lompakko ja helposti napattavat kultakorut antavat sitä - ilmeisesti jossakin elämän vaiheessa – ansaittua, mutta joskus niin helposti katoavaa arvoa.

Tuolloin brassien mainoksissa oli vain vaaleaihoisia ja -hiuksisia ihmisiä, poikkeuksen tekivät Beneton mainokset. Nyky-Suomessa puhuttaisiin vähintään syrjimisestä. Brasiliassa muuten myös naiset – olematta ns. ”huonoja” - voivat innostua vaaleasta miehestä, aidosti ja hauskasti – ketään loukkaamatta. Miehelläkin on siellä vielä lupa kevyeen flirttiin.

Bussimatkalla Vietnamissa sain tuntumaa itäisen maailman kulttuurieroihin. Mukana oli saksalainen pariskunta, ja miehellä muhkea parta – alà Karl Marx. Kun pidimme taukoja, ihmiset kokoontuivat miehen ympärille ja halusivat hipelöidä kiharaa, tuuheaa partaa –elettiin jo 2000-lukua! Mies osasi ottaa asian lungisti koska oli matkustanut kuukauden pohjoisesta etelään ja tuo parran hipelöinti ei hänessä enää aiheuttanut suurempia pärinöitä – myhäili vain muhkeaan partaansa. Vaimokin iloitsi miehensä suosiosta.

Hiukan erikoiselta tuntui, kun kerran ko. maassa nuori mies jutteli muina miehinä ja väitti, että meillä länsimaalaisilla on täällä mirrinpäivät – kun tytöt tykkäävät isoista. Ulkomitoiltani suht normikokoisena jääväsin itseni ja pohdin edelleen mistä mahtoikaan olla kysymys.

Oli miten oli, muutaman kerran ei suostuttu ajamaan sänkeä, koska se ylähuulessa ja leuassa oli mukamas liian jämäkkää laatua; veitsen terä olisi tylsynyt. Ehkä parturipojan taito ei riittänyt; parranajo partaveitsellä vaatii perehtymistä. Tiedä häntä, mutta ymmärsin, että aasialaisilla ei parta paljon kasva. Jäävi jälleen… hyville vaiko pahoille se kasvaa – enempi kuitenkin meille isonenille.

Olen tehnyt vertailevaa tutkimusta parranajokulttuureista eri maissa. Vietnam on ihan hyvä, parturi jopa kaivaa vaikun korvista. Guatemala-Meksiko-linjalla parta poistettiin ilman haavoja, Italiassakin, mutta ikimuistoisin on turkkilainen parturi: Ensin leikataan tukka, sitten parta, lopuksi hierotaan hartiat ja käsivarret, naksutellaan sormet sekä niska, jopa niin rajusti, että jo hieman kulahtaneen niskarangan omistajana en moiseen enää suostuisi. Tosin eka kerralla tuo tehtiin pyytämättä ja yllätyksenä. Kaikki sisältyi samaan, pieneen hintapakettiin, ja asiakas – toisin kuin Suomessa - koki tulleensa huomioiduksi, hoidetuksi ja parturi-istuntoon sijoitetulle rahalle oli saanut varmasti hyvän vastineen. Entäs se Sevillan parturi? Annettaan raikuvat aplodit.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (5 kommenttia)

Käyttäjän jallerajala kuva
Jari Rajala

Hauskoja kokemuksia :D

Sitä se erinäköisyys teettää. Itse pidin kaikkia kiinalaisia samannäköisinä, kunnes menin katsomaan. No eivätpä olleet, mutta ne blondit harvemmassa. Kiinalaiset ovat äärettömän kovia rasisteja. Veikkaanpa että siinä on yksi syy siihen että monokulttuuri kukoistaa kuinka kukoistaa.

Mulle jännittävin parturikokemus oli seuraavanlainen. Ajelin skootterilla Rhodoksella. Vanhankaupungin kivimuurin pienestä ovesta huusi mies, "hei mister". Pysähdyin ja menin katsomaan että mitäs siellä huudellaan. Pieni huone ja parturihan se siellä oli innokkaana palvelemaan. Sanoin please juttuihin että ok, ajetaan sitten toi muutaman päivän parransänki.

Istuin tuoliin ja pieni mies siittä levittämäämään partavaahtoa. Tovin kuluttua mies alkoi omituisesti huohottamaan ja hänen vasen kätensä alkoi hivuttautumaan olkani yli kohti hieman epäilyttäviä seutuja. Ponnahdin kipakasti seisomaan, suojakaapu lensi päältä ja jokseenkin harmistuneena sanoin miehelle että "hei, käytöksesi ei miellytä minua, leikataan nyt vaan se parta, ja se ei muuten maksa mitään."

Mies leikkasi näppärästi partani terävällä isohkolla partaveitsellä, vähän muuten jännitti kaulavaltimon kohdalla. Lopuksi viellä posken ylähaivenet taltutettiin tikun nokassa olevalla palavalla pumpulitukolla joka haisi spriille. Maksua ei pyydetty.

Olin aika tuohtunut, mutta nuorempana homomagneetti, blondi kaunis poika pitkine vallattomine kiharoineen. Ei ollu eka kerta kun homot vainonneet. Mutta niistä tässä sen enempää, alkaa vaan kiukuttamaan.

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Kiinalainen ja japanilainen "rasismi" johtuu vain siitä, että maat ovat hyvin yksirotuisia ja länsimaalainen herättää uteliaisuutta sekä mielenkiintoa. (Kiinassa tosin myös odotusta varakkuudesta ...)

Molemmissa maissa varsinaisia afrikkalaisia mustia pidetään kyllä paariarotuun kuuluvina.

Käyttäjän jussiosmola kuva
Matti Jussi Korhonen

#2. Kyllä se juuri noinkin on ja justiinsa kuten sanot, Juha. Asia saattaa säilyäkin tovin tuollaisena (Japanin maahanmuuttopolitiikka, Kiinasta puhumattaan mm.), mutta ei sekoiteta tuota aihetta tähän, vaan muistellaan matkoja yms. hauskaa.

Muistelen, että olit asunut Kiinassa. Luulen, että maa on kyllä muuttunut muutamassa vuosikymmenessä. Maailmalla taas huomaa sen, kuinka kiinalaiset turistit ovat lisääntyneeet ja liikkuvat aikalailla omissa ryhmissään. Joskus olen saanut hiukan tylyn vaikutelman, mutta oletan sen johtuvan kielestä (englanninkielen puute) ja jonkinlaisesta "ujoudesta".

(Vastaaminen viestiin ei muuten toimi niin kuin se yleensä tekee, että kohdistaa vastauksen siihen kommenttiin johon vastaa. Olen huomannut tuo muualloinkin. Välillä toimii.)
P:S: Toimihan se nyt. Vastaukseni #1:een ei toiminut.

Käyttäjän jussiosmola kuva
Matti Jussi Korhonen

#1. Voi pirhana sentään. Minulta unohtui tuosta turkkilaisesta parturista tuo - "liekitetyt korvat ja sieraimet". Noinhan tosiaan oli myös siellä; haivenet liekitettiin palavalla sprii-liekillä. Ei muuten hassumpaa ollenkaan - pysyvät kuulo- ym. elimet karvattomina pidempään. Suomessa varmaan tuollaisen avotulen käytön kieltää joku laki tai EU-direktiivi viimeistään.

Kantaparturini Tallinnassa muistaa aina tuon, kun kerroin tuosta liekityksestä - oli hänestä niin erikoista ja hauskaakin.

Käyttäjän jallerajala kuva
Jari Rajala

Jep, vitsi siinä polttamisessa on ettei ärsytetä karvan juurituppea, mikä sellainen ärsyttäminen (kai) lisää tahi vahvistaa karvan kasvua. Ja sehän ei ole taas kovin toivottavaa, ainakaan korvissa, nenässä tai posken yläpäässä. Luulen että tietävät mitä tekevät ;D

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset