Ajatuksia elämän aavalta ulapalta

Muutto

  • Huoneisto odottaa asukasta. Kuva: MJ. Korhonen
    Huoneisto odottaa asukasta. Kuva: MJ. Korhonen

Olin mukana muutossa - onneksi en omassa. Ystävä muutti liian isosta käypäsempään uudessa elämän tilanteessa. Tavara siirtyi kevyesti neljän riuskan miehen käsissä, pianoakaan ei ollut, eikä sekään muuttomiesten mielestä ongelma ole; tarvitaan vain vähän voimaa ja enemmän taitoa sekä hyvät kantohenkselit. Flyygelin kanto kerroksiin on kuulemma jo enämpi vaativaa. Niin vanha koti jäi odottamaan uusia asukkaita ja uudessa asunnossa istui ihmettelevä uusi asukas aprikoiden tavaroille ja kaluille oikeita paikkoja.

Muutossa jos missä pätee vanha sanonta; hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Kun elämän hilpetöörit ovat tukevissa laatikoissa eivätkä hätäisesti jätesäkkeihin heitettyinä, muutto sujuu kuin tanssi. Omalla kohdalla - muutaman muuton tehneenä - tuo huolellinen pakkaaminen on osoittautunut ongelmaksi - liikaa on jäänyt retuperälle, viimetippaan hätäisesti säkkiin heiteltäväksi. Liekö psykologista - on haikea irtaantua ja uuteen muuttaminen hiukan jännittää.

Avustellessani muistui oma muutto vuosituhannen alkupuolelta. Muuttomiehet olivat mitä parhaimmat, kaikki sujui kuin leikki - loppupeleissä. Porukan vetäjällä oli kokemusta. Kävi ilmi, että muuttomies aistii paljon asioita. Muuttoja on kahdenlaisia: Iloisia ja ikäviä. Iloisessa muutetaan pienemmästä isompaa ja perheen tai sinkun elämä on kohdillaan. Ikävimpiä ovat pakosta tehtävät muutot, kun suhdanteet muuttuvat, tulee työttömyyttä, rahat loppuvat ja on pakon edessä muutettava isosta pienempää, alennettava elintasoa. 1990-luku oli surullisten muuttojen vuosikymmen. Ikävän muuton yhteydessä rakkauskin usein jo rakoilee ja tiukassa tilanteessa se lehahtaa helpommin siivilleen - ellei ihminen ymmärrä vastoinkäymisiä osaksi elämää - eikä suunnitelma-B ole kuulunut repertuaariin.

Muuttoon on monenlaisia asenteita. Oi niitä aikoja, kun omaisuus kulki kapsäkissa - huoleton on tavaraton nuorimies. Mistä ihmeestä tuota varaa tulee? Oma valinta se on. Kuulin kerran kuinka eräs "lukumies" oli muuttanut ja hänet oli löydetty istumassa muuttolaatikon päällä - lukemassa kirjaa. Hän laittoi asiat arvojärjestykseen. Toinen "huithapeli" - kun sai tavarat uuteen asuntoon - lähti viikoksi Roomaan. Palattuaan laittoi peruspalaset - työhuoneen ja sängyn - ja kokosi kotiaan pikkuhiljaa. Hyvä siitäkin tulin -tavallaan.

Ennen vanhaan muuttoja - kuten muutakin - tehtiin talkoilla. Kuka enää ehtii talkoohommiin? Harva meistä voi elää muuttamatta kertaakaan ennen viimeistä muuttoa, jossa tavarat vievät sukulaiset tai kuolinpesienpenkojat, muuttaja itse pakataan "muuttolaatikkoon" ulkopuolisten toimesta. Huoletonta, eikö olekin. Varmaa elämässä on vain, että paitsi puuseppää, myös parturia tarvitaan ja muuttomiestä - muu onkin sitten ihan oman harkinnan varassa.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Kyllä tuon muuton (+ paikkakunnan vaihdos), ihanuudet, jos kurjuudetkin tunnen. Palvelin runsaat 25 vuotta puolustusvoimien virassa ja muuttojahan aina tuli kun käsky kävi. Viimeiset kaksi muuttoani olivat omaan (pankin omistama) ja sitten viimeinkin omaan. Syntyi päätös; täältä ei muuteta kuin Honkanummelle, siksi hienon paikan löysin.
Muutto/muutos on aina erittäin konkreettinen.

Käyttäjän jussiosmola kuva
Matti Jussi Korhonen

Morjens Kalle: Toit uuden näkökulman eli tuon, että jotkut joutuvat muuttamaan, on lähdettävä kun käsky käy. Toki kai paljon muuttavissa ammateissa työnantaja avustaa ja tukee taloudellisesti. Ajattelen tässä esim. ulkomaille muuttoja (kirjeenvaihtajat, diplomaatit ym.), puolustusvoimista en tiedä.

Tekstistäni jäi pois se, että muuttohan sijoittuu ihmisen stressimittarilla aivan sinne yläpäähän. Vaikka muutto olisi mieluisa, siihen liittyy jännitteitä, jotka eivät vähene vuosien lisääntyessä. Tosin kyllä muutto joskus saattaa ravistella ja avata uutta, jos elämä on oikein jumissa, mutta ei siitä sisäisen tuskan poistajaksi ole.

Itse tarvitsen aikaa, että koti tuntuu kodilta, kaikki, ympäristö ym. Kotiin täytyy olla kiva palata vaikka olis ollut pidempäänkin poissa. Ja edelleen kadehdin heitä, joilla koti on siellä missä on takki ja hattu. Onko heitä?

Sulla tuntuu olevan kotoisa paikka siellä maalla. Se on iso asia. Onnittelen.

Käyttäjän Kalle kuva
Kalle Pohjola

Tuo muuttohomma on siksikin mielenkiintoinen, että ihmisen ikääntyessä ns "hamsterointi" taudinkuvana sen kun pahenee. Usein olen yllättänyt itseni pihalla punnitsemassa metristä laudanpätkää; josko se vielä joskus olisi ehkä tarpeellinen ja onhan se usein ollutkin, joten sinne siipirakennuksen alle pinoon. Toisaalta, pakottamalla olen itseni pakottanut viemään kaatopaikalle kärryllisen jos toisenkin "ehkä vielä tarpeellista tavaraa". Hyvänä apuna on vaimoni, jonka repertuaariin kuuluu myös sanapari; tarpeeton roina.
Meillä kun asuntona on vanha kauppakiinteistö; tonttia on vajaat 4ha, voit uskoa kun Katajanokalta tänne muutin, että olo oli kuin suurtilallisella vrt Katajanokka. Toisaalta "Nokalla" asuin silloin kun siellä kärjessä oli vielä laivaromuttamo (aarreaittani) ja Merikasarmi miltei alkuperäinen.

Käyttäjän jussiosmola kuva
Matti Jussi Korhonen

Juurikin noin se menee... hyvä lauta, ehkä tälle tarvetta.... tätä putkenpätkää voi tarvitta ja tätä metallin palaaa...
Tuo lienee osin persoona -, osin sukupolvi- ja osin tarvekysymys. Sodanjälkeiset sukupolvet oppivat jo kotona kierrätyksen ja säästämisen. Köyhissä maissa (jollainen Suomikin oli vielä aika äskettäin) tuo on arkea edelleen; korjataan pyörää, mopoa, autoa, trakktoria ja vanhoille varaosille on käyttöä - kaikkea kierrätetään ja tehdään käsin.

Muutto kyllä innostaa karsimaan. Näin kävi, kun kerran muutin ja taloyhtiön eteen tuotiin sattumalta roskalava - sinne meni hyvääkin. Tuo oli Vallilassa ja kuinkas ollakaan, iltaisin ja öisin lavoja tutkivat aivan asialliset kerääjät, blokkasivat tarvetavaraa pois.

Eräs reipaskäänteinen duunikaveri kertoi muuton yhteydessä paiskoneensa ison kasan viinyylilevyjä roskiin. Itse en olisi tuohon kyennyt.

Tämän blogin suosituimmat