Ajatuksia elämän aavalta ulapalta

Lappilainen "monoloki"

  • Tanssitetut monot
    Tanssitetut monot
  • Tunturin rinnettä ylös...
    Tunturin rinnettä ylös...
  • ... ja alas.
    ... ja alas.
  • Savottakahvilan kämppämajoitus. (Kuvattu myöhäissyksyllä 2015)
    Savottakahvilan kämppämajoitus. (Kuvattu myöhäissyksyllä 2015)
  • Patinoitunut, "aijastunut" kämpän hirsiseinä.
    Patinoitunut, "aijastunut" kämpän hirsiseinä.

Ja kaikki oli ihanasti ennallaan. Juuri tuiskunneen lumen kuorrottamat paksut hanget huokuivat vielä talvista rauhaa. Laduilla oli jo hiihtäjiä ja Saariselkä Cityssä runsaasti aasialaisia turisteja. Viimeisiä vetelevän, entisen ”hurlumhei hotelli" Laanihovin salissa kolmimiehinen ”Kunnon miehet” -orkesteri tahditti iloisia monotanssiaisia. Tanssilattia oli nihkeä, mutta juttu luisti ja hauskaa oli. Ajat huomioiden orkesteri oli ottanut rohkean nimen; Lapissa ollaan edelleen reiluja, mies saa olla mies ja mainostaa itseään kunnonmieheksi – ja mikä ettei kun siihen kerran on aihetta. Laulu soi ja tahti oli kohdillaan.

Ajan saatossa ruskeaksi "aijastunut" kelorakennus seisoi jämäkästi paikoillaan mäen alla Laanihovin kainalossa, kolme kilometriä Saariselältä etelään. Savottakahvilahan se siinä. Särkelän Kaisa, Savotan ehtoinen emäntä hääri keittiössä kuten aina ja edelleen, varmistaen että hiihtäjille riittää kahvia ja pullaa sekä maukasta riistakeittoa. Savottakahvila on toiminut 30 vuotta ja tuona aikana Kaisa on kahvittanut liki puolet suomalaisista ja kaikista säädyistä (arviossa olkoon kevyt "lapinlisävaroitus").

Kahvilan takana oli tanakasti tallella niin ikään ajan kauniisti patinoima vanha tukkikämppä, joka tarjosi edulliset, makoisat yöunet vaatimattomissa mutta mukavissa huoneissaan. Päädyssä olevat Kasööri ja Ukkoherra tarjoavat hiihtäjälle muita majoja pikkuisen privaatimmat olot. Iltaa vietettiin yhteisessä tilassa ja keiteltiin ruokaa ja kahvetta keittiössä. Sopuisaa ja mukavaa. Hiihdon jälkeen maistui sauna, jossa kerrattiin päivän hiihtoja ja menneitä kokemuksia. Muistuipa siellä mieleen eräskin saunakerta, kun…

….parrakas, niukasti viidenkympin paremmalla puolen oleva mies astui anteeksi pyytelemättä lauteille. Istuttiin, ooteltiin ja ei aikaakaan kun mies avasi sanaisan arkkunsa, alkoi puhumaan ja puhui ja puhui... Parran takaa tuli tarinaa taukoamatta, pehmeällä äänellä aiheita myötäillen mies kävi läpi elämän suuria kysymyksiä kuten Lapin luonto, sen kauneus, kymmenen vuoden sykleissä esiintyvät kauneimmat ruskat, Lapin kevään selkeä aikaistuminen, miehen tarina sivusi politiikkaa vain viistosti ja varoen, mutta monet muut asiat saivat perusteellisemman tuuletuksen…, kuten kevyemmästä päästä elämän tarkoitus ja elon huolien ja ilojen laadukkaimmalta laidalta löytyvät, yksinäisen miehen mietteet naisista, noista kaunokaisista … Aivan kevyesti tarina sivusi kesän kultasaalista, jonka määrä jäin hiukan epämääräiseksi… jo vain, ei tuntemattomille kaikkea…

....ja kun mies oli puhunut omaa ”monolokiaan” – eihän Lapissa, saati saunassa aikaa oteta, mutta pitkään hän puhui - nousi sitten ja lausui: ”Tuollaisia olen tuolla tunturissa ja kaivuulla yksin miettinyt.” Mies laskeutui lauteilta tyytyväisen oloisena, sulki saunan oven, enkä häntä sen koomin ole tavannut. Lauteille laskeutui mietiskelevä hiljaisuus.

Ja nyt minä poistun Vapaavuoron leppoisista sanalöylyistä – vilvoittelemaan. Aivan oikein - vilvoittelemaan vain. Ja kun olen aikani taas vaeltanut ja kohdannut elämänsä kultakimpaletta, "isomusta", etsiviä miehiä (ja naisia), jotka kertovat tarinoitaan, kuunnellut Neil Youngin Heart of Gold - piisiä – palaan lauteille kuin ei mitään, lyön löylyä, kerron tarinani ja poistun taas… elämän aavalle ulapalle viipyillen vilvoittelemaan, etsimään aiheita... niin juuri,  aiheita sano.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Voi olla, etten olisi jaksanut kuunnella tuntematonta saunahöpöttäjää läheskään yhtä kärsivällisesti kuin kirjoittaja.

Käyttäjän jussiosmola kuva
Matti Jussi Korhonen

1#, Tuomo, onhan se noinkin noin... Jaa noh, tarinathan ovat kivoja ((( Itse asiassa ei se ollut aivan höpöttämistä (ehkä jutustani sai sen kuvan). Tilanne, kieltämättä, oli absurdi; yksi mies puhuu ja muut kuuntelevat.

Tilanne oli monella tapaa ajatuksia antava: Ymmärsin mitä on olla erämaassa kenties kauankin puhumatta, olematta vuorovaikutuksessa toisten ihmisten kanssa - niin sydämen kyllyydestä sanat putoilivat parran takaa - kaikki olennainen puitiin ja laitettiin kuntoon - paitsi pahainen politiikka.

Mutta Lappi on aina Lappi ja kun hyvin sattuu suksi ja tarinat luistavat.

Käyttäjän TuomoKokko kuva
Tuomo Kokko

Juuri tuo mainitsemasi "vuorovaikutus" on kovin vähäistä, jos seurueessa vain yksi on äänessä. Tasapainoista keskustelua vastaan minulla ei todellakaan ole mitään.

Käyttäjän jussiosmola kuva
Matti Jussi Korhonen

Kiitos, kiitos kun joku kommentoi. Olet aivan oikeassa, mutta katsos, kun on kyllin kauan yksin puhumisen tarve voi nousta yli padon, jopa murtaa sen ja sitten sanoja vain ryöppyää.
Kuvittele; erämaa ympärillä, mies kaivaa ja huuhtoo kultaa, kukkelit vain seurana... ja kun pääsee ihmisten kanssa saunaan, nuo viikkojen kenties kuukausien aikoina ajatellut ajatukset odottavat ulos pääsyä.

Sulla muuten on ollut alkuun -kauan sitten -täällä muutama postaus mainioita, kivasti äkkivääriä aforismeja. Löysin joskus sattumalta. Huomasitko laillani, että US on hiukkasen väärä foorumi?. Pidin niistä.

Yst.terv. sinne rajanpintaan.

Tämän blogin suosituimmat