*

Ajatuksia elämän aavalta ulapalta

Kaksikielisiä mustikoita jokamiehenoikeudella

Olin saanut vinkin, että Porvoon lähellä paikassa X on mustikoita. Koska Vantaalla nahistuneista sinimarjoista pyydettiin 60 euroa per 5kg, päätin ajaa paikkaan X. Parkkeerasin puomilla suljetun, tyhjän tien päähän, jossa edellisenä iltana oli ollut pari autoa, sulkien metsätien suun kokonaan. Ei kieltoja. Jätin tilaa auton mennä ohi.

Silloin vierelleni tuli avolava-auto, josta hyppäsi eteeni mies ja huusi, että "det här är dålig ställe att parkera på...". Kysyin, että varför dålig? Olin jatkamassa ruostuneella ruotsillani, että hyvin tuossa on tilaa ajaa ohi. Silloin muistin, että minut oli iltakoulussa pakotettu opiskelemaan ruotsinkieltä, vaikka mieluummin olisin opiskellut ranskaa tai espanjaa. Vaihdoin suomenkieleen. Ruotsini on, noh, "pakkokieltä", jota olen oikeasti tarvinnut vain Suomessa - aikoinaan kesätöissä Ahvenanmaalla.

"Vet du inte at Finland är ett tväspråkigt land", kaveri huusi. Siksipä juuri puhun suomea, sanoin. Mies sanoi, että du kan ju talar finska, men jag talar svenska. Sopii, mutta miksi sinä huudat? "Jag skriker inte, det är du som... Jatkettiin, vaan ei käyty raiveliin. Sitten hoksasin kysyä, että sinä varmaan omistat tämän metsän. Mies lauhtui heti ja myönsi ylpeänä että jåå-å, avasi lukon, käänsi puomin sivuun ja ajoi metsäänsä. Siirsin auton pois, ettei avolava palatessaan koukkaa vahingossa kylkeen.

Vaikka varvikosta oli jo poimittu, huolella kammaten, varpuja nostelle ja uudesta kulmasta katsellen, löytyi kivasti suuria, hyväkuntoisia marjoja. Tiesin entuudestaan, että kun marjoja on paljon, ihmiset toimivat kuten aina yltäkylläisyydessä; poimivat helpoimmat päältä, eivätkä näe vaivaa katsoa pintaa syvemmälle, noteerata varjon puolella kasvaneita ja kypsyneitä. Muistelin Antero Raimo & Ovet - humppayhtyeen kesän 2009 huumorihittiä: "Mustikan poiminta on mukavaa toimintaa, voi ajatella useita asioita kerrankin huolella".

Ajattelin ystävällistä porvoolaista pariskuntaa, jonka takavuosina tapasin Uuden-Valamon luostarissa ja joka vinkkasi, että paikassa X on yleensä mustikoita, mutta kukaan ei viitsi poimia. Olivat laittaneet ilmoituksen parhaista paikoista kaupantaululle, mutta marjat mätänivät metsää. Siten löysin tämän marjapaikan. Heilutin "noukkuria". Pohdin, miksi ruotsinkielinen mies ärhenteli. Molemmille oli hyvin tilaa ja tarjouduin siirtämään auton, kuten teinkin. Harmittiko häntä suomalainen jokamiehenoikeus?

Jatkoin monien asioiden ajattelemista, sitäkin, että kyllä pakkoruotsista pitäisi jo päästä. Missä muussa kehittyneessä monikielisessä maassa pakotetaan kaikkia, asuinalueesta ja intresseistä riippumatta, opiskelemaan pienen vähemmistön tuiki tarpeetonta kieltä? Jokainen vieraskieli on tarpeeton, ellei ihmisellä itsellään ole tarvetta tai elävää innostusta kyseiseen kulttuurin ja kieleen. Termi "toinen kotimainen kieli" on hämäystä. Ei ruotsinkieli ole kuhmolaiselle tai ilomantsilaiselle tuttu "toinen kotimainen", vaan täysin vieras kieli.

Riensin mätäthältä mättähälle ja pakkoruotsi tuli perässä. Kielihän ei ole matematiikkaa, jonka kaavat ja yhtälöt voi opiskella ja selittää millä kielellä tahansa. Uuden kielen oppiminen vaatii paljon työtä, vaivaa ja ennen muuta innostusta sekä tarpeen. Turhaan kieleen tuhlatulla energialla ihminen oppisi jotain muuta itselleen hyödyllistä, vaikka kielen, jota arvostaa ja tietää tarvitsevansa.

Aika kului aatellessa, hiki tuli poimiessa, mutta sanko täyttyi - "kaksikielisillä" - mustikoilla.

 

(Innoituksen blogiin sain juuri äsken tapahtuneesta. Vuoropuhelu on niukannätti otos kokonaisuudesta - kielivirheet saa korjata. Kielipoliittiset kannanotot ovat yksityisiä ja omiani.)

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän NiiloMkel kuva
Niilo Mäkelä

En olisi ollut ymmärtäväni ruattia. Kaverini kanssa Vaasan torilla kioskilla ja saimme mitä halusimme sormella osoittaen - sitten kaveri kysyi mitä maksaa ja vastaus tuli ruotsiksi johon kaverini - jaa ei maksa mitään ja lähdettiin poispäin, niin takaa alkoi kuulua suomeksi.

Käyttäjän arialsio kuva
Ari Alsio

Vaasan nakkikioskilla kerran sata vuotta sitten olimme pikkuveljeni kanssa liikenteessä. Puhuivat tosiaan ruotsia, mutta yllätys yllätys, jengin yksi pojista kysyi yllättäen mitä joku sana on ruotsiksi. Sanaa en muista. Veljeni vastasi, mitä se on ja jengi lähti loittonemaan paikalta. Kummaa porukkaa ensin olevinaan puhutaan ruotsia, mutta kaikki sanat eivät olekaan hallussa.

Pikkuveljeni kävi ruotsalaista koulua se tässä vielä mainittakoon.

Jengi oli ensin hieman nuhdellut meitä suomalaisuudesta. Eli ylpeys kävi lankeemuksen edellä.

Käyttäjän ILgron11 kuva
Irja Laamanen

Islannissapa on opiskeltava pakkotanskaa. Hiukan isompi maahan Tanska on, mutta kuitenkin. Turistit, joita kaikkialta vierailee Islannissa eivät tanskaa osaa. Englanti on Islannissakin paljon tanskaa hyödyllisempi kieli.

Käyttäjän jussiosmola kuva
Matti Jussi Korhonen

Hyvä kun otit asian esiin. Halusinkin saada tuohon kannanottooni lisätietoa. Tiedätkö, onko tanskankieli Islannissa aivan lakisääteinen ja onko kaikkien, kaikkialla, ammatista riippumatta opiskeltava ko. kieltä lapsesta saakka?

Itse tuossa kohtaa ajattelin esim. ja mm. neljäkielistä Sveitsiä. Vähemmistöjen edut voidaan ratkaista myös muuten kuin vain kaikkia, asuinalueesta ja intresseistä riippumatta, koskevalla kielen opiskelupakolla. Itse arvostan valinnan vapautta.

En toki ole rakentamassa vastakkain asettelua, mutta tuo tillanne "mustikkamaallani" tarjosi kultalautasella aiheen. Kirjoittajana noita ei oikein voi ohittaa.

Arvostan kulttuureja ja kieliä, ruotsiakin esim. saaristossa, jossa suhde kieleen on aito - eli yritetään vain kommunikoida, ei muuta. Pakko on paha, molemmille osapuolille ja se tulee poistumaan. Asia hoidetaan tyylikkästi muilla keinoilla - olisi pitänyt jo...

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset