*

Ajatuksia elämän aavalta ulapalta

Syksy saa viimeinkin

Näinä hymistelevien hyvin menee-hokemien aikana on ylentävää ymmärtää, että ystäväpiiriin kuuluu yksi erilainen ihminen. Hän on niitä upeita yrmyihmisiä, joka ei mahtunut Friidman / Rosenmannin vuonna 1959 lanseeraamiin A- ja B-ihmistyyppiluokkiin. Niinpä hänen persoonalleen oli kehitettävä oma luonneluokitus, C-tyyppi.

   ”Voi, voi, ystäväni C-tyyppi sanoi, kun viimeksi kohdattiin ja kertakaikkisen ihailtavasti suorastaan pursusi ylikäymätöntä yrmyenergiaa. Sitten seurasi persoonaansa kiinteästi kuuluvia sanoja, joita ei tohdi toistaa ”siistin perhelehden sivuilla”, kuten napakka sanonta kuuluu.

   ”Miten niin voi-voi”, kysyin.

   ”Katso ympärilles, hyvä mies, sanoi C-tyyppi ja melkein huokasi keuhkonsa pihalle.

   Tein työtä käskettyä. Punaisen hailakat silmäni kohtasivat keltaisiksi värjäytyneiden vaahteranlehtien väliköistä välkehtivän auringonsäteen, joka osui juuri kiillottamistani nappaskengistä vasemmanpuoleisen kärjelle. Yksinäinen vaahteranlehti leijaili oksistossa, pihlajien runsas marjasato punersi vielä varovaisesti vihertävässä lehvästössä.

   ”Näetkö sinä mitään”, ystäväni C-tyyppi kysyi huokaisten raskaasti.

   ”K-kyllä minä vielä”, sanoin.

   ”Ymmärrätkö sinä näiden meitä molempia Robert Gabriel Heleniuksen oikean koukun lailla hyväilleiden vuosien jälkeen. Ymmärrätkö?

   ”Olen ollut ymmärtävinäni”, sanoin.

   Yrmyenergisesti huokaisten ystäväni veti taskustaan työnantajan työsuhteen purkulomakkeen ja lompakostaan kuoletetun pankkikortin, viimeisen viiden euron setelin kulma oli surullisesti lerpallaan. Kaihoten, tilanteelle antautuneena hän katsoi kaukorantaan, missä parvestaan jäänyt kurki epätoivoisesti tavoitteli tovereitaan. Lisää keltaisia lehtiä leijaili maahan. Vuoden viimeinen, lähtökohdiltaan leuto, mutta matkalla jäähtynyt tuulenpuuska pyrki Suomenlahden yli. Surullisesti sopertaen ystäväni C-tyyppi tavoitteli vanhan hokeman sanoja; syksy saa, vaan talveen on vielä monta hitaasti hämärtyvää päivää.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (4 kommenttia)

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Saappaita toki syksyllä tarvitsee, mutta muista, että saapassyksy on yhdyssana!

Käyttäjän jussiosmola kuva
Matti Jussi Korhonen

Kiitos Juha ... Hieman odotin tuohon tarttumista. Ehkä otin liikaa verbaalista vapautta otsikkoni suhteen, mutta silti; luepas jutun viimeinen virke. Olisiko siinä selitys ottamalleni vapaudelle. Okay... ehkä leikin nyt liian "näppärää"((

Käyttäjän jgagarin56 kuva
Juha Kuikka

Niin kuin se entinen teekkari, joka katsoi opintojen alussa Otaniemessä asuntolan ikkunasta ulos ja totesi: Syksy saa, vaan minä en.

Käyttäjän jussiosmola kuva
Matti Jussi Korhonen

Hiukan hämäläisen hidas vastaus... Juuri tuota vanhaa, kulunutta sanontaa yritin muunnella.
Niin, muutin otsikkoa. Alkuperäinen kuului: "Saapas syksy viimeinkin". Hmmm.
Saapas näkee, kuinka kenkä repee.

Tämän blogin suosituimmat

Kirjoittajan suosituimmat Puheenvuoro-palvelussa

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset